keskiviikko 13. elokuuta 2008

Pikkulauantai alias keksiviikko

Oli aika hurja yö. Heräilin kun sato niin kaatamalla, että luulin jonkun eläimen ravaavan meidän olkkarissa. Sitten vessaan, sitten kun hesari tuli... eli aika levotonta. Onneksi nyt ei ihan kauhee väsy ole, nukuin aika hyvät päikkärit eilen. Voi olla, että johtui myös siitä, että heräilin?
Oli aika jäätävää nähdä itestään kuvia sieltä polttareista. Kun kaikki muut on ihan anorektisen laihoja. Minä isoine mahoineni siellä ja kaksoisleukoineni. Ajattelin jo tänään aamulla, että suostuiskohan meiän lääkäri kirjottaa jotain laihdutuspillereitä. Ei vaakaa tänäkään aamuna. Niin turvoksissa.
Isä kävi eilen, toi pullaa. Oon niin ylpee itestäni, söin yhen pikku pullan, laitoin loput pakkaseen vierasvaraksi. Tosin olin jo aikasemmin päivällä syöny palan pizzaa ja pekonipiirakkaa... Kun kaveri oli tehnyt. Eli kiitti vaan Jepajee, hyvähän sen on olla luikkeliinina ja lihottaa vaan toisia.
Olympialaisia tulee joka tuutista. Vaikka eipä noi nykyään enää niin paljon häiritse, kun joskus aikaisemmin. Jopa voi katella toisella silmällä. Johtunee siitä, että nyt ei oo mikään pakko. Exä oli jotenkin urheilufanaatikko, tai siis olis halunnut katella sitä ihan ylipaljon. Ja mullahan nous karvat pystyyn. Olis varmaan ihan haavi auki, kun nykyään katon ihan intona lätkää ja oon silmäilly jopa formuloita. Eli ei paljon ois kannattanu "pakottaa". Joskus ihan on sellainen olo, että haluis hieroo nää kaikki jutut sen naamaan, sen asenne tais tehä vaan mun vastahakoisuuden.
Harhautui ilmeisesti hieman... no, ehkä se näin harmaana keskiviikkona annetaan anteeks.
Duunikaveri kävi tossa kyselee kahville. En kyllä ihan vielä mee, ei muuten jaksa lounaaseen asti. Pitää sinnitellä vielä vähän yli puoli tuntia. Juteltiin vähän ton duunikaverin kanssa eläimistäkin. Se miettii jonkun eläimen ottoa. Voi mäkin haluan!
Mr S oli ilmeisesti hieman sekaisin eilen illalla. Kuiskas vaan just ennen kun nukahti, että on jotenkin todella epätodellinen olo. Että tää on meidän koti ja tää on meidän sänky ja ei mitenkään "harjotella" yhdessä asumista, vaan tää on meidän ihan oikee koti. Kivaa, että sekin on sitä mieltä, mutta mä oon ollu jo niin sitä mieltä Munkkisaaren 18m2 yksiöstä lähtien.

Ei kommentteja: