viisi addiktiotani

Eilinen oli... tylsä. Duunissa koneet oli kaatuneina koko päivän. Onneksi en jäänyt sohvalle makaamaan duunipäivän jälkeen, vaan repäisin itseni sieltä ylös ja hoipuin kuntonyrkkeilytunnille. Se teki oikeesti niin hyvää. Nyt on nautinnollisen kipeenä kaikki lihakset. Tänään yrittäis vaikka käydä uimassa, niin palauttelis noita lihaksia vähän silleen lempeesti.



Eräässä blogissa, jota seurailen, oli viisi asiaa, johon on addiktoitunut. Aloin ihan tosissaan miettimään, mitkä mun viis asiaa olis. Joten lista:



1. mr S

en enää voisi kuvitellakaan elämää ilman mun karvasta murutsuukelia.



2. kengät.

mitä korkeempi korko, sen parempi.



3. irttarit (etenkin salmiakit ja kirpeet karkit).

vähenevissä määrin harrastan tätä addiktiota enää, mutta silti se siellä on...



4. meikit.

ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä kalliimmat merkit ova kuvioissa... en käy edes roskiksella ilman meikkiä



5. kellot.

en oikeesti edes katso aikaa niistä, rakastan vaan jostain syystä kelloja. Lähinnä ranne- sellaisia.



Siinäpä niitä. Kyllähän noi vaihtelee aika ajoin paljonkin, mutta tällä hetkellä mieleen tulivat ylläolevat.

torstai voisi olla toivoa täynnä

Jos olis ollut tiukkana ja jatkanut ruokapuolella tiukkaa linjaa. Mutta ei. Oon jotenkin lipsahtanut aika pahasti. En tänäänkään uskaltanut vaa´alle, niin läskipossu olotila. Nyt pitää ottaa ittensä puhutteluun. Tossa pikkusiskon meiliä lueskelin ja se oli juossu juoksumatolla kaks kilsaa. Mä kasasin sen hiton lipaston ja mulla on reidet kipeet! Että ehkä pitää tehä jotain. Ja sitä paitsi, kun alottaa jonku tollasen urheiluharrastuksen, saa uusia vaatteita. (Hieman oon välineurheilija, pakko myöntää). Että vois mennä eka shopauttaa jotain jumppa/salivaatteita. Sitten pitää varmaan mennäkin sinne salille. Kun vaan ois aikaa ja voimaa. Pitää jotenkin priorisoida.

Pikkulauantai alias keksiviikko

Oli aika hurja yö. Heräilin kun sato niin kaatamalla, että luulin jonkun eläimen ravaavan meidän olkkarissa. Sitten vessaan, sitten kun hesari tuli... eli aika levotonta. Onneksi nyt ei ihan kauhee väsy ole, nukuin aika hyvät päikkärit eilen. Voi olla, että johtui myös siitä, että heräilin?
Oli aika jäätävää nähdä itestään kuvia sieltä polttareista. Kun kaikki muut on ihan anorektisen laihoja. Minä isoine mahoineni siellä ja kaksoisleukoineni. Ajattelin jo tänään aamulla, että suostuiskohan meiän lääkäri kirjottaa jotain laihdutuspillereitä. Ei vaakaa tänäkään aamuna. Niin turvoksissa.
Isä kävi eilen, toi pullaa. Oon niin ylpee itestäni, söin yhen pikku pullan, laitoin loput pakkaseen vierasvaraksi. Tosin olin jo aikasemmin päivällä syöny palan pizzaa ja pekonipiirakkaa... Kun kaveri oli tehnyt. Eli kiitti vaan Jepajee, hyvähän sen on olla luikkeliinina ja lihottaa vaan toisia.
Olympialaisia tulee joka tuutista. Vaikka eipä noi nykyään enää niin paljon häiritse, kun joskus aikaisemmin. Jopa voi katella toisella silmällä. Johtunee siitä, että nyt ei oo mikään pakko. Exä oli jotenkin urheilufanaatikko, tai siis olis halunnut katella sitä ihan ylipaljon. Ja mullahan nous karvat pystyyn. Olis varmaan ihan haavi auki, kun nykyään katon ihan intona lätkää ja oon silmäilly jopa formuloita. Eli ei paljon ois kannattanu "pakottaa". Joskus ihan on sellainen olo, että haluis hieroo nää kaikki jutut sen naamaan, sen asenne tais tehä vaan mun vastahakoisuuden.
Harhautui ilmeisesti hieman... no, ehkä se näin harmaana keskiviikkona annetaan anteeks.
Duunikaveri kävi tossa kyselee kahville. En kyllä ihan vielä mee, ei muuten jaksa lounaaseen asti. Pitää sinnitellä vielä vähän yli puoli tuntia. Juteltiin vähän ton duunikaverin kanssa eläimistäkin. Se miettii jonkun eläimen ottoa. Voi mäkin haluan!
Mr S oli ilmeisesti hieman sekaisin eilen illalla. Kuiskas vaan just ennen kun nukahti, että on jotenkin todella epätodellinen olo. Että tää on meidän koti ja tää on meidän sänky ja ei mitenkään "harjotella" yhdessä asumista, vaan tää on meidän ihan oikee koti. Kivaa, että sekin on sitä mieltä, mutta mä oon ollu jo niin sitä mieltä Munkkisaaren 18m2 yksiöstä lähtien.