ei onneksi kamalan kauhean kammottavan kiristävä päivä. Mutta ei mikään hiphurraakaan. Tuntuu siltä, että olis tulossa kipeäksi. Tavallaan toivonkin, että sais muutaman päivän vaan olla sängynpohjalla, mutta sitten kuitenkin. Ei oo kivaa sairastaakaan.
Mitä ihmettä mä teen? En jaksais olla täällä töissä, en jaksais tehä kouluhommia loppuun, en jaksais oikein mitään. Ehkä lähenevä syksykin antaa osansa jo alakulosta. Huomenna, ylihuomenna ja yliylihuomenna on koulua. Enkä todellakaan ole tehnyt niitä tehtäviä. Ei jaksa.
Tulostin eilen avioerohakemuksen kaverille. Enpä olis uskonut ikinä moista tekeväni.
Päähän sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti