perjantai 11. joulukuuta 2009

toivottavasti ei enneuni

näin nimittäin unta, että olin lentokoneessa (jonka piti olla oikeasti metro...). Lentokone lenteli todella matalalla ja lentoemo hölötti koko ajan, "älkää kauheasti katselko maisemia, tässä kohtaa on todella paljon ihan normaaleja lento-onnettomuuden merkkejä joka puolella, irtoraajoja, ruumiita...". Muutenhan olisi ollut ihan hassu uni, mutta kun tuo miekkonen lähti juuri lentokentälle. Käy tänään Norjassa.

Loppuosa unesta oli vaan hassu. Olin ollut yön pois kotoa (lapsuudensellaisesta) ja tulin kuuden aikoihin takaisin. Vain isä ja pikkusisko oli paikalla. Salaa piti siis hiipiä kotiin takaisin. Isä oli juuri suihkussa, pikkusisko nukkui mun volttisängyssä. Herätin sen, käskin omaan sänkyyn takaisin ja kiitin onnea siitä, etten jäänyt kiinni tästä pikkuisesta yöretkestä.

Jep, ölisen ihan höpöjä, mutta kun on ääni ihan pois, ei voi puhua juuri mitään. Pakko jonnekin saada höpötettyä.

Eilen tuli yksi tarjous kämpästä, mutta eipä sitä hyväksytty. Helppoa olla ronkeli, kun ei oo mikään pakko muuttaa edes pois tästä=)

Ei nukuttaisi yhtään. Kai pitää yrittää vaan mennä takaisin sänkyyn. Mutta ei mitään unia enää, kiitos. Tai jos tuleekin jotain, niin vaan ihania, vaaleanpunaisia hattaraunia.

Ei kommentteja: