tänään (jo ennen kun kämppä on missään virallisesti myynnissä) on jo kolme näyttöä, huomenna muistaakseni kaksi. Mitä jos tää meneekin, eikä meillä ole mitään, minne muuttaa??? Toisaalta, sama tilanne oli parisen vuotta sitten ja silloin tää löydettiin, täysin raatona. Tätä kyllä tulee ikävä, mutta jossain se on se meidän ikioma, täydellinen koti. Jos ei oo, niin sitten tehdään (taas) sellainen!
Hieman ehkä hätäilen turhia, pitää olla hiukka pipi päästään, jos niin paljon suostuu tästä maksamaan, mitä pyydetään... mutta jos sittenkin?
Niin joo, Paco keksi yks päivä mennä kulhoon. Ei sanonut mitään, kuului vaan rapistelua, kun ei enää päässytkään ulos sieltä. Ehkä oppi tästä yhdestä kerrasta? (ja me ihanat omistajat ei autettu, vaan kaivettiin kameraa ja kännykameraa esiin, että varmasti saadaan ikuistettua tää hetki =))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti