Kiukuttaa jostain syystä. Vaikka ei varsinaisesti ole edes mitään syytä. Sain eilen ihanan ranne- ja kaulakorusetin, meistä otettiin muutama kuva, illalla käytiin syömässä täydellisessä italialaisessa ravintolassa (karitsaa ja vasikkaa, syötiin siis eläinvauvoja...). Ilta päättyi sänkyyn, molemmat tyytyväisinä.
Ja tänään elämä on jotenkin ihan väärin. Ei ole mitään yhtä syytä, mutta pari väärää tai väärällä äänenpainolla sanottua sanaa, yksi unohdus (johon minäkin olin osasyynä), nälkäinen miekkonen ja kiukku on päällä.
Onneksi mr S antaa ainakin vielä mun vaan olla omissa oloissani... ja ei voi Pacon läheisyydessä olla kovin kiukkuinen. Se on niin pelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti