Kaikki ei olekaan hyvin

paha sanaharkka eilen. Jossain vaiheessa sanomisia mentiin jo sille asteelle, että mitkä tavarat on kummankin, eron sattuessa. Ei tosissaan, mutta silti... Mr S haluaa tosissaan laittaa elämäntavat remonttiin ja lopettaa ylettömän mässäilyn/muut paheet joita harrastetaan. Ihmisillä on vakiomäärä paheita. Mun mielestä. Kun se paasaa tästä asiasta (ei ollut ensimmäinen kerta), mulle tulee fyysisesti paha olo, haluan mennä oksentamaan. Tuntuu, että mä olen maailman läskein ja rumin ihminen. Haluan lopettaa syömisen. Eikä sen pitäisi kovin vaikeaa olla, oonhan mä tehnyt sen jo kaksi kertaa aiemmin...

Pitää alkaa liikkua päivittäin, syödä terveellisesti ja vähän, mistä mä sitten nautin? Ei enää nautinnollisia päikkäreitä, ei herkuttelua. Jos vielä yrittää ehdottaa jotain absolutistiksi ryhtymistä, niin joo saa olla ihan keskenään. Tietenkin ymmärrän, se haluaa olla terve, sillä on jo kuitenkin ikääkin neljä vuotta enemmän kun mulla. Se ei ymmärrä, että se tekee tän asian niin väärin, mulla nousee vain karvat pystyyn. En tiedä miten jatkuu, paha olo on edelleen. tänään en syö mitään