äidillä oli kanala (kerrostalossa), oli ihan hulluna niihin kanoihinsa ja piti niistä todella hyvää huolta. Uni jatkui kaupungin keskustaan, jossa oli ihan autiota. Olin muutaman vanhan tutun (kirkkotyyppejä) sekä mr S:n kanssa jonkinlaisessa "nuotiopiirissä". Siinä jutskailtiin jotain, ihan rauhassa. Sitten tuli jumalaton parvi kärpäsiä. Siis miljoonittain kärpäsiä, jotka vain lensi päin. Niitä tuli ja tuli ja yritti vaan pitää silmiä, suuta ja nenää kiinni. Inhottavaa. Kun se parvi oli ohittanut vihdoin meidät, tuli kaikille jokin hirveä hätä, että nyt on maailmanloppu. Jotain raamatullistakin siinä vaiheessa tuli mieleen, ehkä joku lainasi jotain ilmestyskirjaa tai jotain sinnepäin. Kummallista oli se, etten pelännyt. Eikä tullut mitään jumalallisia ilmestyksiä/ääniä. Olin turvassa.
Ennen näin (ennen luopioitumistani) paljonkin maailmanlopun unia. Joissa aina pelkäsin, että tuhotaankohan mut, olenko ollut tarpeeksi hyvä, joudunko helvettiin. Eipä juuri ole tässä neljän-viiden viime vuoden aikana moiset painajaiset vaivanneet.
Eilen jeesattiin (taas) kaveria muutossa. Käytiin hakemassa sille pöytä ja tuoleja ja niiden takia työkaluja. Mr S askarteli ihan huolella. Laittoi lamppua kattoon ym. Hirveen käteviä tollaset miekkoset ;)
Yöllä vielä puhetta seksistä ja sen muuttumisesta tässä ajan mittaan. Rutinoitumista, tapoja. Sovittiin, että lauantaiaamuna pidetään koko aamupäivä vain meille kahdelle. Sopii mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti