mutta mitä tehdään, jos siltikin surettaa? Eilisilta meni ihan itkemiseksi, nyt on silmät turvoksissa ja edelleen surumieli. Inhottavinta on se, ettei varsinaisesti tiedä, että mikä nyt mättää? Ilmeisesti on vaan liikaa nyt tapahtumia, joita pitää stressata. Kuten sellainen pieni asia, että missä sitä asuu tuossa kuukauden päästä? Tai ihan vaan tämäniltainen siskojen perinteinen pikkujoulu. Miten kerkeän sinne ja saan vedettyä iloisen naamarin päälle? Tai huominen perhevalokuva. En välttämättä haluais ikuistaa itseäni tän kokoisena ja näköisenä vanhempien seinälle pällisteltäväksi. Jep, ei oo nyt hyvä elämä mulla...
Uudenvuoden mökkireissu on ilmeisesti nyt sitten ihan vaan kahdestaan suoritettava juttu. Äh, touhutaan nyt ensin toi joulu pois alta. Nyt itteä niskasta kiinni! Ja kauppaan hakemaan hiivaa. Onneksi tänään on leivontapäivä töissä. Saa touhuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti