tullessani töihin näin sen, jota koko osaston ihmiset ovat odottaneet/pelänneet kevään ja kesän. Lippu puolitangossa. (radiossa soi Jipun Tuonelan koivut). Ihminen, joka minut palkkasi, on poissa. Niin valtava elämänhalu, että sinnitteli yli kaikkien lääkärien ja muidenkin ihmisten ennusteiden. Toivottavasti sai asiansa kuntoon, sai sanottua jäähyväiset, teki rauhan itsensä ja muiden kanssa. Enkä epäile hetkeäkään. Vielä pari viikkoa sitten oli purjehtimassa miehensä, perheensä, ystäviensä kanssa.
Vaikea varmasti lähteä noin hitaasti, mutta toisaalta saa aikaa tehdä ne asiat, hoitaa kuntoon kaiken. Vaikka todennäköisesti tuntisi, että aina jää jotain kesken.
Aika mennä eteenpäin. Hyvä sauma jättää tää talo taakseen, pomokin jätti.
Tiistait on pahoja, mitä mä oon sanonut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti