kotiuduttiin maanantaina. Siitä lähtien on ollut... jännää. Johtuen heräämisistä (joita ei edes tyyppi, jota Uunoksi tästä lähin kutsuttaneen, aiheuta) kolmen tunnin välein. Siis pitää herättää Uuno syömään. Kuulostaa kyllä niin dorkalle touhulle ja sitä se kyllä onkin. No mutta. Itse asiaan. Eli kertomusta keisarileikkauksesta:
Viime perjantaina aamulla ilmottauduttiin ohjeiden mukaan kasilta osastolta. Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin vähän lisää. Oli muuten melkoisen pitkä odotus, lopulta joskus puol kympin aikaan mulla oli vihdoin leikkausvaatteet niskassa ja kätilö otti sängyn ja sitten mentiin. Ihan kevyesti jänskätti sinne leikkaussaliin astuminen, onneksi oli tosi mukavat tyypit laittelemassa mua kuntoon. Ensin tippa, (anestesialääkäri kyseli allergioista ja totesi vain, että sinnehän sitä antibioottia (penisilliinipohjaista, jolle tosiaan oon allerginen) meneekin jo) sitten epiduraali. Niin ja kaikenmaailman lätkiä tarkkailemaan syräntä ja sykettä.
Epiduraali oli oikeesti aika peace of cake. Se kun alkoi vaikuttaa, laitettiin mut leikkauspöydälle pötkölleen ja odoteltiin, että alkaa vaikuttaa kunnolla. Jossain vaiheessa laittoivat katetrin, onneksi vasta puudutuksen jo vaikuttaessa, en edes tiedä missä vaiheessa se meni...
Tässä vaiheessa varmaankin mr S tuli saliin, kun alkoivat mua availemaan. Oli melkoisen jännä tunne, kun sisuskaluja ronkitaan ja sörkitään. Kun ei satu, mutta tuntee kaiken. Ihmettelivät kyllä melkoisesti, kun sävähtelin kovasti sitä, kun putsasivat mun napaa. Kätilökin ihmetteli, ettei ole ikinä nähnyt moista, että napa on noin arka alue. Inhottavaa oli. Siitäkin selvittiin. Klo 10.52 syntyi pieni poika, 3310 g, 50 cm. Niin pieni... Mr S meni kattelemaan poitsua, kun sitä putsattiin ja leikkailtiin napanuorat sun muut härdellit. Uunon arvosana syntymässä oli 9. Hyvä numero =). Huus myös melkoisesti ja lennätti pissat kaaressa ympäri leikkaussalia. Sitä sorttia onkin sitten riittänyt ihan joka päivälle. Pissakaaria meinaa.
Mr S ja Uuno tuli moikkailemaan mua siinä kun karsittiin mua kasaan. Hetken sain ihmetellä, että tollanen sieltä nyt sitten tuli. Niin jossakin vaiheessa Uunoa pois musta kiskottaessa sain myös nitroa, oli poitsun peppu niin tiukassa, kuulemma rentouttaa kohtua moinen. Ei nyt kovin loogisesti irtoa tää tarina, mutta jotain suoltaa kuitenkin tää pää ;)
Kun mut oli saatu kasaan, mr S lähti Uunon kanssa viettämään laatuaikaa, mut siirrettiin leikkauspöydältä omalle sängylle ja sänky kärrättiin heräämöön. Siellä viettelin parisen? tuntia. Toivoin, että mr S ja Uuno olis tullu mua moikkaamaan, mutta olivat päättäneet ottaa pikku tirsat rankan kokemuksen jälkeen. Kun pääsin osastolle, tuli Uuno nakkena mun tissille ja siinä hamuili jonkin aikaa. Siinä sitten ihmeteltiin ja laiteltiin viestit kavereille ja soiteltiin mummit sun muut. Onneksi saatiin perhehuone, päästiin harjoittelemaan ihan alusta asti sopivia tanssiaskelia. Siinä pötköttelin ekan päivän, ihmettelin ihmisenalkua ja söin särkylääkkeitä... Mr S vaihtoi vaippoja, hörpytti lisämaitoa kun mulla ei ihan heti herunut maito ja oli muutenkin aivan ihana. Taisin ekat vaipat vaihtaa Uunolle vasta kotona. Niin ja siihen napatynkään en oo koskenut kertaakaan, sen putsaus on mr S:n homma.
Nyt taas tissitakiainen kiinni muhun, odotellaan että mr S tulee kotiin kaupasta, sitten meen suihkuun ja ehkä seuraavan tissituokion jälkeen pienet päikkärit...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti