nukuttiin U:n kanssa tänään puol yhteen. Mennyt tää päivä ihan koomatessa... Mutta saa tällasia päiviä olla välillä.
Nyt odottelen mr S:ää kotiin, U:lla jostain syystä kova sylinkaipuu, en jaksa sitä pidellä koko ajan. Ja ollaan kolme kertaa vaihdettu taas sen vaatteet, pukluilu on ollut tehokasta. Nyt se tuolla mankuu lattialla. Oon ihan hirviömutsi, rääkyköön hetken, ei se siitä rikki mee.
Hirviömutsiudesta kertomaa; vetäsin pikku pikajurrit lauantaina. Tulipahan kokeiltua. Ettei tartte sitten parin viikon päästä duunin pikkujouluissa moista kokeilla (eipä;)) ja ihan kotosalla ollen, parin kaverin seurassa ja mr S oli "hoitovastuussa". Tosin U on tällä erää niin mallikelpoinen pikkumies, että menee siinä yhdeksän aikaan nukkumaan ja heräilee kuudelta syömään, jonka jälkeen voikin sitten vetää kepoiset aamupäikkärit. Eli ei tarttenut edes herätellä mr S:ää syöttämään pullosta pikkuselle keskellä yötä, kun silloin aamusta jo pystyin taas imettämään.
Mitäs tässä ollaan tehty? Nähty kavereita, käyty mummilassa ja mummolassa, ei mitään kummempia. Nyt yltyi huuto sille tasolle, että pakko ottaa taas syliin toi tyyppi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti