toissayön nukuin todella hyvin. Siis yhden kerran vaan heräsin vessaan, enkä edes heräillyt kääntyilemään tai selkäkipuun tai muuten vaan raskautettuun olotilaan. No, sitä herkkua kesti tasan sen toissayön. Viime yö oli tuskaa! Tosin siihen voi vaikuttaa se, että eilen siivoilin ja touhuilin ja pesin vessoja, imuroin, hääräilin. Heräsin kun mr S tuli nukkumaan (oli ollut kaverin kanssa laskemassa venettä vesille) ja oli pakko pyytää apua, että pääsin sängystä ylös (vessaan). Niin ja sitä vessassa ravaamista sitten riittikin. (Johtuneeko siitä mansikkarasiasta, jonka söin...). Ja joka ikiseen liikahdukseen heräsin, koska selkä ilmoitteli itsestään melko äänekkäästi. Tyyppi sinällään ei ole häirinnyt mun nukkumista, en tiiä muljuuko se tuolla vatsassa yöllä, mähän nukun ;). Nää kaikki sivuvaikutukset vaan häiriköi. Kuten tois alaselän jumi, närästys, hikoilu, suonenvedot ja mitä näitä nyt onkaan...
Paco oli eilen jo vähän normaalimpi, hiukka kiukkunen vaan. Mutta toisaalta sehän on normaalia tolle linnulle. Sain jopa vähän siivottua sen häkkiä, alkoi olla melko siivottomassa kunnossa.
Kävin myös ruokakaupassa ekaa kertaa varmaankin yli kuukauteen. Se oli jännää. Vaikka tossa uudessa lähikaupassa ollaan satunnaisesti käyty ennenkin, tuli nyt katottua ihan uusin silmin koko kauppaa. Kaipa kaikkeen tottuu, eikä toi Sellokaan mitenkään kaukana ole, jos sattuu tulemaan ikävä cittaria. Ja ihan oikeestihan toi uus lähäri on ihan hyvä valikoimiltaan (tosin ilmeisesti pääkaupunkiseudun kallein supermarket... =/ ). Taas ihanan kallista.
Kalleudesta puheenollen, sain sanottua kaverille, että ei otetakaan sitä pinnasänkyä häneltä, vaan ilmeisesti nyt sitten meidän Vanessa-Jani-Petteri-Terolle ostetaan uusi sänky. Ettei mee koko elämä pilalle, jos ei saa heti kieräytettyä tyyppiä meidän sänkyyn syömään.
Mulla on outo fiilis ollut tässä välillä, ihan kuin unohtaisin koko raskauden ja tyypin. Kai tää on jotain puolustusmekanismia, kohta pitää alkaa oikeasti keskittymään siihen, että meillä asuu pieni ihminen. Niin, siitä synnytyksestä nyt puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti