ruokapäiväkirja

mr S:n serkkupuoli kyseli, että pidänkö jonkinlaista ruokapäiväkirjaa, kun muistin, mitä vuosi sitten pösilön (beaujolais nouveau:n lempinimi tästälähin, kun en osaa lausua) kanssa syötiin. Niin siitähän tää ajatus sitten lähti. Eli eilen oli pösilöä (sekä jotain muuta viintä, skumppaa, lonkeroa ja breezereitä) tarjolla kera bruschettojen, naudan sisäfileen, kerma-juustoperunoiden ja Bailey´s -juustokakun. Että sellainen menu eilen.

Tänään oon siivonnut eilisen jälkiä, käynyt lenkillä (U nukkumaan vaunuihin), syönyt aamupalan, pessyt uunin... kaikennäköstä sitä ehtii, kun vaan tekee.

Paco muuten aiheutti melkoisen sydärin eilen. Oli ulkoilemassa siinä ennen vieraiden saapumista. Kun mr S lähti hakemaan vieraita (ja kauppaan), aloin houkuttelemaan pikkulintua häkkiinsä. Ei onnistunut. Livahti keittiön sokkeliin vaihteeksi tuolta pesukoneen alta. Mutta sitten tulikin jännä kohta. Ei suostunut tulemaan ollenkaan pois sieltä, normaalisti tulee kurkkimaan, kun huutelee sen nimeä. Nyt ei rapistellut yhtään, ei pitänyt mitään ääntä, aivan hiljaa oli jossain piilossa. Vieraat ja mr S tuli jo meille, kerroin huoleni mr S:lle ja sitten revittiin sokkelin peittolistoja pois. Paco oli aivan liikkumatta jossain tuolla pesukoneen ja viinikaapin välissä. Säikähdin jo, että on kuollut. Oli aivan hirveä kokemus. Jotenkin pojat onnistui sen hätistämään sieltä pois, meni perimmäiseen nurkkaan, kyyhötti aivan liikkumatta pää nurkassa, jalat kippurassa ja paskaa perseessä siellä. Aivan hirveetä. Jotenkin se siitä havahtui ja tuli sitten hirveellä huudolla pois vihdoin tuolta keittiön kaappien alta. Veikkaus on, että on saanut jonkinmoisen sätkyn (sähköiskun) tuolta pesukoneesta jotenkin. Oli meinaa sen verran outoa sen käytös. Ja sen pyrstö oli aivan paskassa ja kloaakki (peräaukko) avoinna... Aivan hirveetä oli pelätä, että se on kuollut, tai että se kuolee kohta. No, nyt se tuolla häkissä raivoaa, kun ei pääse ulos. Ihan omana itsenään... Nyt on pakko tukkia kaikki reiät, mistä pääsis pikkulintu tuonne keittiön sokkeliin.

Pitää vielä kertoilla U:n rokotekokemuksesta. Toiselle nous kova kuume, oli aivan pois pelistä raukka. Mr S kun tuli kotiin, oli U aivan unessa (mun sylissä). Mr S otti siitä U:n syliinsä, U havahtui, katteli mr S:ää aivan kummissaan (kuka toi äijä on ja mistä se on pikkasen tuttu -tyyppinen tuijotus), ilmeisesti muisti palasi hetkeksi, tuli vino hymynpoikanen ja kesken sen hymyn yrityksen taas nukkumatti yllätti. Raukka oli tulikuuma ja tärisi nukkuessaan. Välillä havahtui, itki hetken ja taas simahti. Onneksi mr S kävi apteekin kautta ja annettiin yöksi vähän roppia. Aamulla oli taas oma iloinen itsensä onneksi meidän pieni poika.