pannaripäivä

ei kyllä mulla (mr S:n laihis alkaa ikävästi vaikuttaa muhunkin, siitä lisää tuonnempana) mutta duuniin soittelin ja kyselin, olisiko ok mennä huomenna käymään. Siellä olivat juuri lounastamassa, odottelivat lisää pannaria. Kyllä mullekin maistuis. Duunikaveri on jäämässä huomenna mammalomalle, sen läksiäiskahvit on kahdelta, mutta kuulemma mukaan mahtuu. Kivaa, on jo ikävä suurinta osaa tyypeistä siellä. Just kaverille mainitsin, että vaikka U on huipputyyppi ja kaikkee, mutta töihin on ikävä! Ei oo musta kotiäidiksi, toivottavasti mr S:stä on sitten aikanaan koti-isäksi ;)

U tuolla örisee, nukuin sen kanssa pikkupäikkärit, mutta toivottavasti se vielä hetken jaksais uinailla. Käytiin aamulla viemässä mr S töihin, oli eilen syömässä ja vähän juomassa duunikavereidensa kanssa. Oli jäänyt Smartti keskustaan. Olis kuulemma päässyt bussillakin, mutta U heräs sopivaan aikaan niin lähdettiin aamuajelulle. Ja mr S bussissa ja siitä seuraava nillitys on kyllä nähty ja kuultu. Parempi kaikille, että pääs autolla.

Heräsin päikkäreiltä itseasiassa siihen, että neuvolatäti soitti (olin jättänyt soittopyynnön). Siis edellinen neuvolatäti, jolla käytiin ennen muuttoa. Halutaan vaihtaa hälle takaisin, tän nykyisen kanssa kun ei yhtään puhuta samaa kieltä. Tämä edellinen neuvolatäti selosti kyllä, miten virallisesti toimitaan ja niin se pitää mennä, mutta antoi myös vinkin, että miten päästään nimenomaan hänen "listoilleen" takaisin. Hyvä niin. Ensi viikolla vielä yksi käynti tuolla nykyisessä neuvolassa, mutta ehkä jo seuraava kerta on sitten ihmiselle, jonka kanssa homma toimii.

Mr S tosiaan meni takaisin töihin. Meillä on mennyt hienosti U:n kanssa, vaikka nyt alkaa kiukkuakin pojasta löytymään toisinaan jonkin verran. Mr S:llä vaan tuntuu olevan todella huono omatunto siitä, että on meidät hyljännyt. No, kerään iltalomia tulevaisuuteen ;). Mr S oli saanut duunikavereiltaan lahjakortin meille ravintola Oloon. Kivaa, pääsee joku ilta syömään ulos! Meillä sen verran nyt säästökuuri päällä, että ollaan radikaalisti vähennetty ulkona syömistä :(.

Paco edelleen pelkää U:ta melkoisen paljon, vaikka nytkin tuntuu huutelevan, kun U ei olekaan mun sylissä / lattialla. Pikkulintua myös ketuttaa kuin pientä oravaa, jolla käpy jäässä, koska ei pääsekään keittiön sokkeliin touhuilemaan ja tuhoilemaan. Tukin pikkureiän stidiaskilla ja isompi kolo on ummessa, kunhan pesukoneen ovi on oikeassa asennossa. Eiköhän tuo kohta löydä uuden kolon, johon tunkeutua.

Niin, siitä laihiksesta. Tuli sitten sunnuntaina vähän sanomista niistä donitseista ja siitä, ettei auta se, että mä mussutan herkkuja pois mr S:n nenän alta/alla. Oli kyllä ihan hyvä perustelu miehellä, kun yritin kysellä, etteikö saa edes vitsailla aiheesta. Tokas vaan, että en silloinkaan vitsaillut aiheesta, kun hän lopetti röökinpolton. Että tämä on ihan yhtä vaikea asia, ellei jopa vaikeampi. Se kolahti melkoisen hyvin, haluun tukea enkä suinkaan olla esteenä paremmille elämäntavoille. Että nyt sitten yritän olla itsekin herkuttelematta (vaikka kyllä tässä kauppareissuilla oon parit salanamit vetänyt, mutta ei siitä sen enempää) ja ostamatta mitään houkutuksia kotiin.

Tiistaina käytiin kaverin lapsen 2-v synttäreillä. U kyllä hurmas taas kaikki! Se on aikamoinen sydäntenmurskaaja! Paitsi itse päivänsankari pelkäs U:ta kuin ruttoa...

U:n mummo lähti tänään Saksaan, saa nähdä, mitä kaikkea sieltä taas tulee... Pitää ensi viikolla leikkiä sen kanssa, yritti jo heti maanantaina saada musta ja U:sta seuraa itsellensä, mutta yritin nätisti sanoa, että tartten hieman aikaa ihan itekseni tän arjen opetteluun. Yritti jo hätistää mua punttikselle ja vaikka mitä, että sais säännöllisesti aikaa U:n kanssa. No, onpahan ainakin innokkaita hoitajia poitsulla.

Huh, pitänee yrittää kirjottaa useemmin, ettei tulis tällasia romaaneita =). Nyt suihkuun ja ehkä ruokakauppaan sen jälkeen.