selkis tän yleisen ärsytyksen ja eniten vituttaa kaikki -olotilan syy. Menkathan ne sieltä saapui. Olis saanut kyllä olla hieman pidempään poissa, mutta ei nyt kai saanut valita. Positiivista puolta jos asiasta hakee, niin eipä oo yhtään niin kivuliasta kuin ennen raskautta. Tosin mieliala ja muutenkin tää yleinen olotila (päässä) on aivan jumalattoman paljon huonompi kuin aiemmin. Tai sitten aika on kullannut jo muistot.
Kummipoika oli yökylässä lauantaista sunnuntaihin. Oikein alkoi hengästyttää välillä, kun katsoi sen touhotusta. Onneksi U pysyy vielä tukevasti paikoillaan. Kerkeää hieman keräillä voimia tohon järjettömään kohellusvaiheeseen. Oli kyllä ihan mukavaa, mr S:n kanssa touhusivat kaikennäköstä, kävivät pulkalla driftaamassa, leipoivat joulutorttuja, tekivät laivan ja olivat laivapoikia. Mä lähinnä katselin vierestä, nukutin päikkäreille ja yöunille, touhusin hieman ruokahuoltoa ja sellasta. Ruokahuollosta puheenollen, nyt on oikein sähköpumppu tän meijerin tarpeisiin. Naapuri oli sellaisen hankkinut, ei tarvinnut sitä enää, joten ostin halvalla pois kuleksimasta. Nyt on pumppailtu ja treenattu U:n kanssa pulloruokintaa. Eka pullollinen eilen meni aivan järjettömällä kiukulla, mutta toka kerta meni ihan sujuvasti. Eli jos vaan jatkaa tätä hommaa (säännöllisesti jaksaa antaa pulloa) niin ehkä jossain vaiheessa kehdataan taas viedä U:ta hoitoon. Ehkä jopa yökyläily onnistuu, nyt kun mulla on pumppu, että saan tyhjennettyä noita meijereitä. Mutta ei ihan vielä tunnu siltä, että yökyläily olisi tarpeellista. Katellaan.
Tuli pelottava ajatus mieleen tossa, kun totesin, etten saa ihan heti unta U:n syötön jäljiltä. Onkohan meidän äidinkin yökukkumiset lähtöisin sieltä vauva-aikojen yösyötöistä? Eihän tää jää päälle, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti