unohtui mainita tämän viikon vihannes. Nyt lähdettiinkin ihan eri tielle (ei meloneja enää) ja painostakaan ei ollut tällä kertaa puhetta. Vauvasi on nyt keskikokoisen raparperinvarren pituinen! Kuinka toivonkaan, että naapurin raparperit ei ole sieltä keskikokoisesta päädystä... Sais olla tyyppi meinaa melkoisen rullalla tuolla vatsassa, että mahtuis koko pituudeltaan pökköttelemään...
Niin ja siitä aasinsiltana... tyyppihän köllöttelee tuolla vatsassa siis perätilassa, jalat sopivasti rummuttaen mun virtsarakkoa ja kova kohta tossa vatsan oikealla puolella on pää. Ensi maanantaina äitiyspoliklinikalle tutkailemaan tilannetta ja miettimään, että mitäs nyt sitten tehdään. Vähän kurja homma, mutta kyllähän se toisaalta vielä kerkeis tuolla kääntyilemään. Tosin on tossa asennossa köllötellyt jo reilu kuukauden, kuka nyt pää alaspäin haluis roikkua, kun voi tosiaan olla ihan mukavassa köllöttelyasennossa, eikä päätä purista ja silleen.
Yöt on hieman levottomia, herään vessaan, syömään, miettimään, murehtimaan, kuuntelemaan ääniä, haahuilemaan ympäriinsä. Ja nyt kun saisi päivällä nukkua, ei pysty nukahtamaan. Linnut piipittää kilpaa, närästää, nälkä, vessahätä, selkään sattuu, mitä näitä nyt onkaan. Viimeisimpänä oireena oksettaa. Jos yrittäis kuitenkin hetken lepuuttaa, linnutkin rauhoittui syömään...
2 kommenttia:
Voihan tyyppi. Sano sille et ulostautuu nyt sit jo ku kerran alkaa hankalaks!
ei kun vielä haluun lukee parit kirjat ja nautiskella lomasta ilman mitään ressiä (paitsi nyt tätä tulevaa mahdollista leikkausta ressaten) että olis nyt köllötellen vaan hetken vielä ja jos sais toivoo, niin kääntyis pää alaspäin...
Lähetä kommentti