eilen illalla iski ahdistus. Tuntuu siltä, että yritän liikaa kaikkea. Liikaa olla hyvä äiti, vaimo, kotiapulainen, tytär, sisko... Välillä vaan tuntuu siltä, että jossain vaiheessa romahdan. Pelottava ajatus, mutta siltä tuntui illalla kun uni ei suvainnut saapua. Pelkään, että meen johonkin psykoosiin jossain vaiheessa. Vaikkei sellaiselle pelolle ole mitään aihetta. Mr S sanoi, että oon vähän liian hyvä äiti välillä, ettei hän ehdi olemaan ollenkaan isi, kun jo hyppään vastaamaan U:n tarpeisiin. Sekin siis on päin persettä. Pitää antaa myös mr S:lle tilaa ja mahdollisuuksia hoitaa U:ta. Mutta kun se tuntuu olevan kuuromykkäsokea suurimman osan siitä ajasta, kun se kotosalla viihtyy.
Nyt aamulla kuitenkin jo hieman helpottaa, ehkä pikkasen voin höllätä naruja ja nautiskella tästä lyhyestä ajasta, jonka saan viettää U:n kanssa kotosalla. Vaikka siinä sivussahan tää kodinhoito menee, ja helpompi mun on hengittää, kun ei ole paskasta ja sotkusta.
U sai muuten ekan kirjeensä. Joulupukki kirjoitti U:lle (anopin ja appiukon avustuksella:)) ihan hauska juttu=)
Toivottavasti saan auton tuolta lumikasojen alta pois, taas on sadellut meinaa ihan reippaasti. Tarkoitus on kohtsiltään lähteä moikkaamaan duunikavereita ja sen jälkeen pientä joulushopautusta, jos jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti