Eli vaan perjantaita odottelen... Tai no, ei oo kauheesti odotettavaa, kun mr S on lähdössä pois ja ei oo oikein mitään tekemistä tiedossa. Päädyn tietenkin taas hinkkaamaan jollain hammasharjalla kaakeleiden välejä. Epätoivosta, etten osaa keksiä oikein muuta. Toki Jepajee halus leikkiä mun kanssa, mutta se nyt vaan luultavasti johtuu siitä, että Saara on kiinassa. Ei oo ketään muutakaan leikkikaveria. Niin alle 10 v olo taas *kukaan ei leiki mun kaa ku vaan säälistä* .
Pitää lainaa yks kirja kaverilta, voi lukea vaikka sitten sen. Niin ja koulujuttujakin voisi tietenkin tehdä. Nyt kun on työhuonekin valmis=)
Saatiin myös autopaikka! Jee! Ei tarvi enää mietiskellä, että mistä löytyy kadun varresta paikka. Tosin on kyllä ollut tähän mennessä aika helppoa, mutta onhan se kuitenkin mukavampaa tietää, että on oma paikka.
Repsahdus jatku. Mr S vei mut ulos syömään. Eli Chicos ja hamppari frankeilla. Todella terveellistä ja laihduttavaa. Eli ei. Mutta mutta. Nyt tiukkaa linjaa taas. Tänään vaaka näytti 73,8kg. Eli ei mitään mullistavaa.
Nyt pitää käydä tsekkaa rahatilanne, että juonko vkloppuna shamppanjaa vai ihan vaan vettä. Jyrkästi taitaa kallistua tonne veden puolelle. Ei auta.
torstai 21. elokuuta 2008
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Repes
Mussutan tässä suklaata samalla kun kirjottelen... Enkä oikeesti edes tykkää suklaasta! Eilen oli sama juttu, vetäsin ihan vaan pari suklaapatukkaa ja salmiakkia. Tosin eilen oli niin hirvee hedari, että olisin yrittänyt ihan mitä vaan että oisin saanut sen pois. Jäi vaan siis tonne kaapin kätköihin vähän vielä suklaata ja nythän ne on pakko vetää kerralla kaksin käsin pois... Ei kovin tervettä. Eilen ei siis pystynyt edes kirjotteleen, oli sen verran tuskanen olo. Eipä mitään kummempia olisi ollutkaan. Saatiin meidän työhuone melkein valmiiksi! Se on aivan ihana! Alkaa olee pikkuhiljaa kämppä kuosissa. Kohtahan sen sitten voi myydä... Ainakin mr S:n mielestä. Tulisi muuttaan kahden vuoden välein. Toivottavasti sentään voitais asuu tossa vähän kauemmin. Tehtiin niin paljon työtä sen eteen, että on ihan just meidän näköinen.
Ei vaakaa tänään, eikä sen puoleen eilenkään. Tuskin mitään dramaattisia juttuja on tapahtunut. Huomenaamulla pitää käydä ja kattoa onko vaikuttanut tää repeeminen. Sitten kun nää suklaat on loppu, niin sitten taas tiukkaa linjaa.
Viikonlopuks pitäis keksiä jotain kivaa, kun oon yksin kotosalla. Yritin jo pikkusiskoa houkutella mun seuraks, mutta se joutuu oleen koko vklopun töissä. Tyhmää. Pitää soitella kavereita läpi ja kysellä, mitä mielessä. Tosin rahatilanne on aika niukka, että ihan mitä vaan ei voi tehdä. Pitää katella.
Ei vaakaa tänään, eikä sen puoleen eilenkään. Tuskin mitään dramaattisia juttuja on tapahtunut. Huomenaamulla pitää käydä ja kattoa onko vaikuttanut tää repeeminen. Sitten kun nää suklaat on loppu, niin sitten taas tiukkaa linjaa.
Viikonlopuks pitäis keksiä jotain kivaa, kun oon yksin kotosalla. Yritin jo pikkusiskoa houkutella mun seuraks, mutta se joutuu oleen koko vklopun töissä. Tyhmää. Pitää soitella kavereita läpi ja kysellä, mitä mielessä. Tosin rahatilanne on aika niukka, että ihan mitä vaan ei voi tehdä. Pitää katella.
maanantai 18. elokuuta 2008
tarinoita ja jorinoita
Tässä vaiheessa voisi olla aiheellista kertoilla hieman historiaa...
Mulla on viisi siskoa. Niin, kaikki on tyttöjä, ja kyllä, meitä on siis yhteensä kuusi lasta. Todella hyvin laskettu. Kaikkien tyttöjen nimet alkaa samalla kirjaimella. Jossain vaiheessa oli vielä koira, joka myös oli tyttö, jonka nimi alkoi myös samalla kirjaimella. Eli jos äiti kutsui koiraa, piti kuitenkin jäädä vielä kuuntelemaan, että tarkoittiko oikeasti koiraa, vai menikö vaan nimissä sekaisin. Vähemmästäkin menee ihmisen pää sekaisin. Kotona oli aina menoa ja huutoa, yritin paeta sitä kirjojen maailmaan. Joskus onnistuin, useimmiten en. Vanhin sisko asuu amerikassa, on kotiäitinä neljälle lapselle. Toiseksi vanhimmalla on adoptoitu/sijaislapsi, mutta ei miestä. Sillä on myös oma yritys. Kolmanneksi vanhimmalla on kolme lasta ja mies. Niillä me käydään melko usein, sieltä on niin mukava päästä sitten oman kodin rauhaan=). Musta edellinen on kehitysvammainen, n. viisivuotiaan tasolla henkisesti. Asuu asuntolassa, käy kotona usein viikonloppuisin + kaikkiin bileisiin tulee tietenkin mukaan. Mun pikkusisko on naimisissa ja niillä on pikkukoira. Nekin luultavasti muuttaa joulukuussa takaisin jenkkeihin. Sitä tulee varmasti ihan hirvee ikävä.
Mä olin naimisissa mun ekan poikaystävän kanssa. Tavattiin, kun olin just täyttänyt viistoista, mentiin kihloihin kun olin just täyttänyt seittemäntoista, naimisiin kun olin täyttänyt yheksäntoista. Neljä vuotta kerettiin olee naimisissa ennen kun mun exä tajus, että mä oonkin ihan hirvee akka, eikä se kestä mua. Laitto mut pihalle ennen kun kerkesin edes tajuta, että se oli tosissaan. Ja takaisin lapsuuden kotiin... siellä muutaman kuukauden jaksoin maata sängyn pohjalla, sitten sain vuokrakämpän. Sieltä mr S tuli sitten mua hakemaan. Eikä enää päästänytkään takaisin, onneksi. Oon nyt onnellisempi kun koskaan!
Asuttiin 18 m2 yksiössä puolisen vuotta. Siitä muutettiin hornan perseeseen, omakotitaloon 120 m2. En viihtynyt ollenkaan siellä talossa. Siellä asuessa sairastuin masennukseen. Päästiin onneksi nopeesti terapiaan. Käsittelin kaikenmaailman perheasiat, uskonnon (kyllä, perhe on uskonnollista väkeä), avioeron. Muutettiin takaisin kaupunkiin, jätettiin puolen hehtaarin metsä sinne odottamaan rakennuslupaa. Eli luultavasti jossain vaiheessa on muutto takaisin edessä. Saa nähdä...
Nyt meillä on aivan ihana koti! Rempattiin se lattiasta kattoon, lyötiin yks seinä alas ja rakennettiin toinen, ostettiin kaikki uudet huonekalut, tehtiin keittiö uusiks jne. Eilen puhuttiin taas muuttamisesta. Ei olla keretty vielä vuottakaan asua tossa. Mr S haluaa vaihtaa alaa, jos ei pääse täällä Suomessa kouluun, joutuisi muuttamaan luultavasti Norjaan. Välillä pelottaa nää kaikki muutokset, joita tulee jatkuvalla syötöllä. Tuntuu, ettei meinaa perässä pysyä. Pitää nyt vaan odottaa ja katella.
Viikonloppu meni touhuillessa kotona. Tehdään vieras/työhuone vihdoin kuntoon. Saatiin tapetoitua yks seinä ja maalattua hyllyt ja tuoli, jotka on tulossa sinne. Nyt on takareidet kipeinä, kun tuli maalailtua mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa. Oli vaan niin pirun kostea ilma koko viikonlopun, että ei kuivanut maali ollenkaan. Joutui jättämään vielä täksi viikoksi sitä projektia. Onpahan jotain tekemistä. Kivaa, että saadaan sekin huone vihdoin kuntoon. Se on jäänyt vähän romukasaksi, kun ei varsinaisesti oo "tarvinnut" sitä huonetta. Kun sais sinne tietokoneen ja sellaset tavarat, niin se ois hyvä. Vois ehkä vaikka saada koulujututkin kasaan. Niin, en siis oo valmistunut vielä. Ammattikorkeesta. Tuli toi avioero vähän huonoon kohtaan. Sitten, kun olin hyvällä mallilla uudestaan, sairastuin masennukseen. Eli ei mennyt ihan putkeen se homma. Nyt olis jotain yheksän kuukautta aikaa saada se plakkariin. Ei paljon puutu, mutta silti stressaa ihan hulluna. Koulun nimikin on kerennyt vaihtumaan... Ei ikinä hyvä juttu... Mutta joo. Ei nyt tähän hätään paljon muuta. Paino aamulla 73,5kg.
Mulla on viisi siskoa. Niin, kaikki on tyttöjä, ja kyllä, meitä on siis yhteensä kuusi lasta. Todella hyvin laskettu. Kaikkien tyttöjen nimet alkaa samalla kirjaimella. Jossain vaiheessa oli vielä koira, joka myös oli tyttö, jonka nimi alkoi myös samalla kirjaimella. Eli jos äiti kutsui koiraa, piti kuitenkin jäädä vielä kuuntelemaan, että tarkoittiko oikeasti koiraa, vai menikö vaan nimissä sekaisin. Vähemmästäkin menee ihmisen pää sekaisin. Kotona oli aina menoa ja huutoa, yritin paeta sitä kirjojen maailmaan. Joskus onnistuin, useimmiten en. Vanhin sisko asuu amerikassa, on kotiäitinä neljälle lapselle. Toiseksi vanhimmalla on adoptoitu/sijaislapsi, mutta ei miestä. Sillä on myös oma yritys. Kolmanneksi vanhimmalla on kolme lasta ja mies. Niillä me käydään melko usein, sieltä on niin mukava päästä sitten oman kodin rauhaan=). Musta edellinen on kehitysvammainen, n. viisivuotiaan tasolla henkisesti. Asuu asuntolassa, käy kotona usein viikonloppuisin + kaikkiin bileisiin tulee tietenkin mukaan. Mun pikkusisko on naimisissa ja niillä on pikkukoira. Nekin luultavasti muuttaa joulukuussa takaisin jenkkeihin. Sitä tulee varmasti ihan hirvee ikävä.
Mä olin naimisissa mun ekan poikaystävän kanssa. Tavattiin, kun olin just täyttänyt viistoista, mentiin kihloihin kun olin just täyttänyt seittemäntoista, naimisiin kun olin täyttänyt yheksäntoista. Neljä vuotta kerettiin olee naimisissa ennen kun mun exä tajus, että mä oonkin ihan hirvee akka, eikä se kestä mua. Laitto mut pihalle ennen kun kerkesin edes tajuta, että se oli tosissaan. Ja takaisin lapsuuden kotiin... siellä muutaman kuukauden jaksoin maata sängyn pohjalla, sitten sain vuokrakämpän. Sieltä mr S tuli sitten mua hakemaan. Eikä enää päästänytkään takaisin, onneksi. Oon nyt onnellisempi kun koskaan!
Asuttiin 18 m2 yksiössä puolisen vuotta. Siitä muutettiin hornan perseeseen, omakotitaloon 120 m2. En viihtynyt ollenkaan siellä talossa. Siellä asuessa sairastuin masennukseen. Päästiin onneksi nopeesti terapiaan. Käsittelin kaikenmaailman perheasiat, uskonnon (kyllä, perhe on uskonnollista väkeä), avioeron. Muutettiin takaisin kaupunkiin, jätettiin puolen hehtaarin metsä sinne odottamaan rakennuslupaa. Eli luultavasti jossain vaiheessa on muutto takaisin edessä. Saa nähdä...
Nyt meillä on aivan ihana koti! Rempattiin se lattiasta kattoon, lyötiin yks seinä alas ja rakennettiin toinen, ostettiin kaikki uudet huonekalut, tehtiin keittiö uusiks jne. Eilen puhuttiin taas muuttamisesta. Ei olla keretty vielä vuottakaan asua tossa. Mr S haluaa vaihtaa alaa, jos ei pääse täällä Suomessa kouluun, joutuisi muuttamaan luultavasti Norjaan. Välillä pelottaa nää kaikki muutokset, joita tulee jatkuvalla syötöllä. Tuntuu, ettei meinaa perässä pysyä. Pitää nyt vaan odottaa ja katella.
Viikonloppu meni touhuillessa kotona. Tehdään vieras/työhuone vihdoin kuntoon. Saatiin tapetoitua yks seinä ja maalattua hyllyt ja tuoli, jotka on tulossa sinne. Nyt on takareidet kipeinä, kun tuli maalailtua mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa. Oli vaan niin pirun kostea ilma koko viikonlopun, että ei kuivanut maali ollenkaan. Joutui jättämään vielä täksi viikoksi sitä projektia. Onpahan jotain tekemistä. Kivaa, että saadaan sekin huone vihdoin kuntoon. Se on jäänyt vähän romukasaksi, kun ei varsinaisesti oo "tarvinnut" sitä huonetta. Kun sais sinne tietokoneen ja sellaset tavarat, niin se ois hyvä. Vois ehkä vaikka saada koulujututkin kasaan. Niin, en siis oo valmistunut vielä. Ammattikorkeesta. Tuli toi avioero vähän huonoon kohtaan. Sitten, kun olin hyvällä mallilla uudestaan, sairastuin masennukseen. Eli ei mennyt ihan putkeen se homma. Nyt olis jotain yheksän kuukautta aikaa saada se plakkariin. Ei paljon puutu, mutta silti stressaa ihan hulluna. Koulun nimikin on kerennyt vaihtumaan... Ei ikinä hyvä juttu... Mutta joo. Ei nyt tähän hätään paljon muuta. Paino aamulla 73,5kg.
perjantai 15. elokuuta 2008
Ha mä mitään eilen silittänyt. Otin pikkupikku päikkärit ja sitten mr S tulikin jo kotiin ja alko vinkuu jotain syömistä. Halus välttämättä makaroonilaatikkoo, joka oli ikiroudassa pakkasessa. Kiukutteli vielä, kun ei tullut tarpeeksi nopeasti ruoka pöytään. No, saapahan tänäänkin syödä sitä perhanan makaroonilaatikkoa.
Eilen repes jotenkin ihan. Lounaaks oli sinihomejuusto-broileritäytteisiä ohukaisia, pakkohan niitä oli syödä. Ja yhellä duunikaverilla oli synttärit ja se toi muffinsseja, iltapäiväkahvilla sitten ei voinut sellaista vastustaa. Illalla tosin en sen enempää mässäillyt, välipalapatukan söin ja pari leipää. Tais jäädä itseasiassa iltasyömiset liian vähään. Harmitti niin, kun oli tullut töissä mässäiltyä. Aamulla vaaka näytti saman tutun 73,8kg. Eli ei mihinkään suuntaan liikettä. Niin turhauttavaa.
Riitelyä eilen mr S:n kanssa, tuli jotenkin kaikennäkösiä taas purettua. Tai mä olin itseasiassa ihan hyvällä, jopa energisellä tuulella, mutta se taas ei. Otti ihan vaan vittuiluna kaiken mitä sanoin tai tein. Jopa viritin meidän keittiön kaappien ovet, jotka on ollut mun työlistalla vaikka kuinka pitkään. Tosin ne on jotenkin vialliset, kun ei saanut niitä kohdilleen sitten kuitenkaan... Tulipahan sekin vihdoin tehtyä. Vielä pitäisi jossain vaiheessa virittää antennijohtoa seinään kiinni. Nyt se hiukka menee miten sattuu pitkin lattioita.
Se on mukavaa kyllä, että vaikka riidellään, niin osataan sopia aika nopeasti ja puhua asiat läpi, ettei jää vaivaamaan. Siinä oikeesti auttoi varmasti pariterapia jossa käytiin. Se oli osana mun masennuksen hoitoa. Oli kyllä tosi jees, että pääsin sellaiseen kokeiluryhmään, jossa terapoitiin pariterapian kautta. Oppi vähän purkamaan toiselle tunteitaan.
Riitelystä puheen ollen, isosisko on mulle suuttunut, eikä halua olla missään tekemisissä. Saa nähdä kauanko kestää. Siinähän kiukuttelee, ei kauheesti vaikuta mun elämään. Ei muutenkaan olla oltu mitenkään päivittäin tekemisissä. Mulla on onneks ihan puhdas omatunto, en oikeesti oo tehnyt mitään, minkä takia sen pitäisi käyttäytyä noin. Se nyt vaan haluaa olla dramaqueen. Voi jatkua pitkäänkin. Sillä on tapana suuttua kavereilleen/siskoilleen, puhelakko voi kestää monta vuottakin. Että hiphei, voi tulla hupaisia perhepäivällisiä jatkossa=) Onneksi osaan ottaa ihan lungisti nykyään nää mun perheen järkkäämät hulabaloot, senkin opin terapiassa. Mitä tästä opimme, terapiaan vaan kaikki!
Eilen repes jotenkin ihan. Lounaaks oli sinihomejuusto-broileritäytteisiä ohukaisia, pakkohan niitä oli syödä. Ja yhellä duunikaverilla oli synttärit ja se toi muffinsseja, iltapäiväkahvilla sitten ei voinut sellaista vastustaa. Illalla tosin en sen enempää mässäillyt, välipalapatukan söin ja pari leipää. Tais jäädä itseasiassa iltasyömiset liian vähään. Harmitti niin, kun oli tullut töissä mässäiltyä. Aamulla vaaka näytti saman tutun 73,8kg. Eli ei mihinkään suuntaan liikettä. Niin turhauttavaa.
Riitelyä eilen mr S:n kanssa, tuli jotenkin kaikennäkösiä taas purettua. Tai mä olin itseasiassa ihan hyvällä, jopa energisellä tuulella, mutta se taas ei. Otti ihan vaan vittuiluna kaiken mitä sanoin tai tein. Jopa viritin meidän keittiön kaappien ovet, jotka on ollut mun työlistalla vaikka kuinka pitkään. Tosin ne on jotenkin vialliset, kun ei saanut niitä kohdilleen sitten kuitenkaan... Tulipahan sekin vihdoin tehtyä. Vielä pitäisi jossain vaiheessa virittää antennijohtoa seinään kiinni. Nyt se hiukka menee miten sattuu pitkin lattioita.
Se on mukavaa kyllä, että vaikka riidellään, niin osataan sopia aika nopeasti ja puhua asiat läpi, ettei jää vaivaamaan. Siinä oikeesti auttoi varmasti pariterapia jossa käytiin. Se oli osana mun masennuksen hoitoa. Oli kyllä tosi jees, että pääsin sellaiseen kokeiluryhmään, jossa terapoitiin pariterapian kautta. Oppi vähän purkamaan toiselle tunteitaan.
Riitelystä puheen ollen, isosisko on mulle suuttunut, eikä halua olla missään tekemisissä. Saa nähdä kauanko kestää. Siinähän kiukuttelee, ei kauheesti vaikuta mun elämään. Ei muutenkaan olla oltu mitenkään päivittäin tekemisissä. Mulla on onneks ihan puhdas omatunto, en oikeesti oo tehnyt mitään, minkä takia sen pitäisi käyttäytyä noin. Se nyt vaan haluaa olla dramaqueen. Voi jatkua pitkäänkin. Sillä on tapana suuttua kavereilleen/siskoilleen, puhelakko voi kestää monta vuottakin. Että hiphei, voi tulla hupaisia perhepäivällisiä jatkossa=) Onneksi osaan ottaa ihan lungisti nykyään nää mun perheen järkkäämät hulabaloot, senkin opin terapiassa. Mitä tästä opimme, terapiaan vaan kaikki!
torstai 14. elokuuta 2008
Sekalaisia
Hyi elämä että näin kauheeta unta. Olin pikkusiskon ja jonkun kaverin kanssa vaeltamassa Lapissa! Oli ihan kauhee uni, sisko ja kaverit ja opas tippu johonkin tunturijärveen ja kun vihdoin päästiin möksälle jonne oltiin menossa, piti pestä jotain nyrkkipyykkiä jääkylmässä vedessä ja kaikkee sekoo. Hyi en kyllä ikinä mee minnekään Lappiin vaeltaan. Toi oli salettiin joku enneuni.
Paino tänään 73,8kg. Kävin eilen lekurissa. Otetaan vähän verikokeita ja kaikkia sellaisia. Ja sitten kun oon lopettanu masennuslääkkeet, eikä paino senkään jälkeen ala tippumaan, niin voi olla että saisin jotain pillereitä, joiden pitäis jeesaa.
Eilen oli ihan mukava päivä töiden jälkeen. Siivoilin aika paljon ja tanssin vähän tanssimatolla sen jälkeen. Tänään ajattelin rentoutua silittämällä. Huvinsa kullakin, mutta mä pidän silittämisestä. Se on vaan jotenkin niin rauhoittavaa, kun näkee kuinka kangas siliää. Samalla voi kuunnella musiikkia ja hoilailla sydämensä kyllyydestä. Pääsen silittelemään lakanoita, oon pessyt sen verran pyykkiä, että on ihan iso kasa odottamassa. En oikein edes malta odottaa!
Jaaha. Töitäkin pitää kai välillä tehdä...
Paino tänään 73,8kg. Kävin eilen lekurissa. Otetaan vähän verikokeita ja kaikkia sellaisia. Ja sitten kun oon lopettanu masennuslääkkeet, eikä paino senkään jälkeen ala tippumaan, niin voi olla että saisin jotain pillereitä, joiden pitäis jeesaa.
Eilen oli ihan mukava päivä töiden jälkeen. Siivoilin aika paljon ja tanssin vähän tanssimatolla sen jälkeen. Tänään ajattelin rentoutua silittämällä. Huvinsa kullakin, mutta mä pidän silittämisestä. Se on vaan jotenkin niin rauhoittavaa, kun näkee kuinka kangas siliää. Samalla voi kuunnella musiikkia ja hoilailla sydämensä kyllyydestä. Pääsen silittelemään lakanoita, oon pessyt sen verran pyykkiä, että on ihan iso kasa odottamassa. En oikein edes malta odottaa!
Jaaha. Töitäkin pitää kai välillä tehdä...
keskiviikko 13. elokuuta 2008
Pikkulauantai alias keksiviikko
Oli aika hurja yö. Heräilin kun sato niin kaatamalla, että luulin jonkun eläimen ravaavan meidän olkkarissa. Sitten vessaan, sitten kun hesari tuli... eli aika levotonta. Onneksi nyt ei ihan kauhee väsy ole, nukuin aika hyvät päikkärit eilen. Voi olla, että johtui myös siitä, että heräilin?
Oli aika jäätävää nähdä itestään kuvia sieltä polttareista. Kun kaikki muut on ihan anorektisen laihoja. Minä isoine mahoineni siellä ja kaksoisleukoineni. Ajattelin jo tänään aamulla, että suostuiskohan meiän lääkäri kirjottaa jotain laihdutuspillereitä. Ei vaakaa tänäkään aamuna. Niin turvoksissa.
Isä kävi eilen, toi pullaa. Oon niin ylpee itestäni, söin yhen pikku pullan, laitoin loput pakkaseen vierasvaraksi. Tosin olin jo aikasemmin päivällä syöny palan pizzaa ja pekonipiirakkaa... Kun kaveri oli tehnyt. Eli kiitti vaan Jepajee, hyvähän sen on olla luikkeliinina ja lihottaa vaan toisia.
Olympialaisia tulee joka tuutista. Vaikka eipä noi nykyään enää niin paljon häiritse, kun joskus aikaisemmin. Jopa voi katella toisella silmällä. Johtunee siitä, että nyt ei oo mikään pakko. Exä oli jotenkin urheilufanaatikko, tai siis olis halunnut katella sitä ihan ylipaljon. Ja mullahan nous karvat pystyyn. Olis varmaan ihan haavi auki, kun nykyään katon ihan intona lätkää ja oon silmäilly jopa formuloita. Eli ei paljon ois kannattanu "pakottaa". Joskus ihan on sellainen olo, että haluis hieroo nää kaikki jutut sen naamaan, sen asenne tais tehä vaan mun vastahakoisuuden.
Harhautui ilmeisesti hieman... no, ehkä se näin harmaana keskiviikkona annetaan anteeks.
Duunikaveri kävi tossa kyselee kahville. En kyllä ihan vielä mee, ei muuten jaksa lounaaseen asti. Pitää sinnitellä vielä vähän yli puoli tuntia. Juteltiin vähän ton duunikaverin kanssa eläimistäkin. Se miettii jonkun eläimen ottoa. Voi mäkin haluan!
Mr S oli ilmeisesti hieman sekaisin eilen illalla. Kuiskas vaan just ennen kun nukahti, että on jotenkin todella epätodellinen olo. Että tää on meidän koti ja tää on meidän sänky ja ei mitenkään "harjotella" yhdessä asumista, vaan tää on meidän ihan oikee koti. Kivaa, että sekin on sitä mieltä, mutta mä oon ollu jo niin sitä mieltä Munkkisaaren 18m2 yksiöstä lähtien.
Oli aika jäätävää nähdä itestään kuvia sieltä polttareista. Kun kaikki muut on ihan anorektisen laihoja. Minä isoine mahoineni siellä ja kaksoisleukoineni. Ajattelin jo tänään aamulla, että suostuiskohan meiän lääkäri kirjottaa jotain laihdutuspillereitä. Ei vaakaa tänäkään aamuna. Niin turvoksissa.
Isä kävi eilen, toi pullaa. Oon niin ylpee itestäni, söin yhen pikku pullan, laitoin loput pakkaseen vierasvaraksi. Tosin olin jo aikasemmin päivällä syöny palan pizzaa ja pekonipiirakkaa... Kun kaveri oli tehnyt. Eli kiitti vaan Jepajee, hyvähän sen on olla luikkeliinina ja lihottaa vaan toisia.
Olympialaisia tulee joka tuutista. Vaikka eipä noi nykyään enää niin paljon häiritse, kun joskus aikaisemmin. Jopa voi katella toisella silmällä. Johtunee siitä, että nyt ei oo mikään pakko. Exä oli jotenkin urheilufanaatikko, tai siis olis halunnut katella sitä ihan ylipaljon. Ja mullahan nous karvat pystyyn. Olis varmaan ihan haavi auki, kun nykyään katon ihan intona lätkää ja oon silmäilly jopa formuloita. Eli ei paljon ois kannattanu "pakottaa". Joskus ihan on sellainen olo, että haluis hieroo nää kaikki jutut sen naamaan, sen asenne tais tehä vaan mun vastahakoisuuden.
Harhautui ilmeisesti hieman... no, ehkä se näin harmaana keskiviikkona annetaan anteeks.
Duunikaveri kävi tossa kyselee kahville. En kyllä ihan vielä mee, ei muuten jaksa lounaaseen asti. Pitää sinnitellä vielä vähän yli puoli tuntia. Juteltiin vähän ton duunikaverin kanssa eläimistäkin. Se miettii jonkun eläimen ottoa. Voi mäkin haluan!
Mr S oli ilmeisesti hieman sekaisin eilen illalla. Kuiskas vaan just ennen kun nukahti, että on jotenkin todella epätodellinen olo. Että tää on meidän koti ja tää on meidän sänky ja ei mitenkään "harjotella" yhdessä asumista, vaan tää on meidän ihan oikee koti. Kivaa, että sekin on sitä mieltä, mutta mä oon ollu jo niin sitä mieltä Munkkisaaren 18m2 yksiöstä lähtien.
tiistai 12. elokuuta 2008
Tiistai voikin olla tehokas työpäivä!
Koko aamun siis olen tehnyt ihan hiki hatussa töitä. Nyt tuli hieman hiljaisempi hetki, ihmiset sulattelee varmaankin lounasta, pystyn siis hetken lusmuilemaan.
Ei vaakaa tänään, niin turbo olo. Veikkaisin silti, että samoissa pyöritään, eli vielä yli 74kg. Mitenköhän saa tippumaan sen 10kg? Kun on vaan ihan satapakko saada uusi mekko sinne hiluihin.
Isosiskolla on tänään jännää, keskimmäinen meni kouluun ja itellään sillä on ollut ehkä leikkaus? En saanut kiinni vielä, että olisin kysynyt mahdollisesta leikkauksesta.
Mr S on ollut aivan järjettömän hyväkäytöksinen. Jokin juttu tässä on nyt ihan pakosti takana... Pitää oikein alkaa kiristää sitä, että mitä pahaa on tehnyt=)
Mullekin tuli kyllä aikamoinen ruoan jälkeinen väsy. Ei meinais silmät pysyä auki. Oon jo ravannu täällä pitkin käytäviä hakemassa kaikkia konttoritarvikkeita, vessassa, juomassa... pitää vaan yrittää taas sinnitellä sinne neljään. Kun ei enää haluis yhtään miinuksia. Pääsee sitten kotiin ottaan pikkupikkupäikkärit Serranon perheen tahtiin. Se on ihan loistava päikkärisarja, kun siinä ei yritäkään kuunnella, mitä ne puhuu, kun ei ymmärrä yhtään epsanjaa tai mitä ne nyt puhuukaan...
Mennään illalla vielä kavereille kahville. Ja sitten on tietenkin sauna. Johon mä en suin surminkaan mee. En vaan pidä yhtään saunasta. Mr S on onneks saanut seuraa iskästä ja välillä siskon miehestä. Ihan win-win tilanne, se saa saunoa rauhassa vaikka hela tunnin ja mä pääsen ajoissa nukkumaan!
Sitä odotellessa....
Ei vaakaa tänään, niin turbo olo. Veikkaisin silti, että samoissa pyöritään, eli vielä yli 74kg. Mitenköhän saa tippumaan sen 10kg? Kun on vaan ihan satapakko saada uusi mekko sinne hiluihin.
Isosiskolla on tänään jännää, keskimmäinen meni kouluun ja itellään sillä on ollut ehkä leikkaus? En saanut kiinni vielä, että olisin kysynyt mahdollisesta leikkauksesta.
Mr S on ollut aivan järjettömän hyväkäytöksinen. Jokin juttu tässä on nyt ihan pakosti takana... Pitää oikein alkaa kiristää sitä, että mitä pahaa on tehnyt=)
Mullekin tuli kyllä aikamoinen ruoan jälkeinen väsy. Ei meinais silmät pysyä auki. Oon jo ravannu täällä pitkin käytäviä hakemassa kaikkia konttoritarvikkeita, vessassa, juomassa... pitää vaan yrittää taas sinnitellä sinne neljään. Kun ei enää haluis yhtään miinuksia. Pääsee sitten kotiin ottaan pikkupikkupäikkärit Serranon perheen tahtiin. Se on ihan loistava päikkärisarja, kun siinä ei yritäkään kuunnella, mitä ne puhuu, kun ei ymmärrä yhtään epsanjaa tai mitä ne nyt puhuukaan...
Mennään illalla vielä kavereille kahville. Ja sitten on tietenkin sauna. Johon mä en suin surminkaan mee. En vaan pidä yhtään saunasta. Mr S on onneks saanut seuraa iskästä ja välillä siskon miehestä. Ihan win-win tilanne, se saa saunoa rauhassa vaikka hela tunnin ja mä pääsen ajoissa nukkumaan!
Sitä odotellessa....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)