vaikka eipä hiihtolomaksi ole taidettu tätä kasiviikkoa kutsua enää vuosikausiin. Mutta todistettavasti meidän reissuporukasta kaksi seitsemästä jopa hiihti. Oltiin Järvenpään kavereiden kanssa reissun päällä Rukalla. Olipa hiljaista siellä. Jotenkin oletti, että rinne olisi kuhissut ihmisiä ja jonottamaan olisi joutunut joka paikkaan. Mutta ei. Rinteeseen asti ei päästy, halu olisi ollut, mutta kun U ei vielä koordinaationsa puolesta ole hyvä idea suksilla. Eikä kehdannut kavereita vaivata sen hoitovuorolla. Yhtenä iltana "katsoivat" U:ta (laitoin kakaran nukkumaan ja sitten hilpastiin kylälle syömään) ja sekin oli hieman haastava sumplittava. Heillä kun niin tiukat rytmit ja rutiinit ja tavat, ettei oikein uskaltanut ehdottaa mitään poikkeavaa.
Olipa reissu ja tulipa tehtyä.
Huijasin, kaksi kertaa päästiin livahtamaan mr S:n kanssa kahdestaan. Yksi pikku moottorikelkkaikkailu (Rukan ympärysreitti) heitettiin. Hihkuin vauhdin huumasta siellä päästellessäni. Seuraavana päivänä kivusta ähkien, kun oon niin rapakuntoinen.
Keksin myös mr S:lle lahjan. Pääsi jääradalle vähän auton käsittelyä ammattilaisen johdolla kokeilemaan. Tykkäsi :) Mäkin ajoin pari kiekkaa, oli hauskaa ja pelottavaa.
Hieman oli rankka viikko, päävastuu U:n hoidosta mulla, kun mr S normaalisti hoitaa sen joka päivä. Muuten ok, mutta kavereiden lapsoset lähes joka aamu kello viiden aikoihin jotain ölisivät (painajaisia?), käänsivät kylkeä ja jatkoivat uniaan. U:han siihen heräsi, eikä enää jatkanutkaan unia. Siinä yritin sitten keksiä pienelle jotain hiljaista touhua, ettei koko mökki herää.
Eilen ajeltiin kotiin, ennen puoltayötä oltiin kotosalla. Hieman oltais oltu aiemmin, mutta Suomussalmen kohdilla pysähdyksissä reilu tunti, kun oman elämänsä rallikuskit olivat päättäneet urakalla ajella pitkin poikin pientareita... Nyt olisi koko päivä pyykkirumbaa. Kunhan toi U tosta taas tottuu, ettei olekaan leikkiseuraa koko ajan tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti