välillä niitäkin on tässä arjenharmaassa liitossa. Eilen illalla katsottiin U:n mentyä jo nukkumaan elokuva. Ihan ok filmi, mutta se, mitä tapahtui lopputekstien aikana, sai mut taas muistamaan, miksi rakastankaan tota miekkosta yli kaiken. (Mikä lausehirviö tuo edellinen onkaan. En jaksa korjata.) Lopputekstien kanssa soi jokin mukava, hidas biisi. Touhuttiin tavaroita paikoilleen ja likaisia astioita tarjottimille. Pyysin mr S:ltä halia. Sain sen ja niin paljon enemmän. Mr S, joka ei tanssi, ei koskaan, otti mut lähelleen. Tanssitti mua koko biisin ajan, vieden mun oikean käden sydämensä päälle. Kyyneleitähän siinä piti vierittää, ihan vaan puhtaasta onnesta. Välillä tässä arjessa unohtaa, miten hyvä meillä onkaan keskenään. Myöhemmin sängyssä mr S muisti kertoa, että välillä rakastaa vähemmän, välillä enemmän. Ja eilen illalla rakasti eniten.
Yök, olipa siirappisen kuuloista. Mutta niin ihanaa. Oon ihan in lööv.
Jahas, takaisin arkeen. U vaatii aamupalaa. Ja mun pitää laittaa itteni ihmisen näköiseksi, ollaan menossa neuvolaan. Johonkin hiton ryhmäneuvolahässäkkään, ei yhtään kiinnostaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti