eilen aamulla heräsin siihen, että oksettaa. Ja vatsa sekaisin. Sitä ihanuutta riitti sitten ihan koko päiväksi (onneksi en sentään yrjönnyt). Mr S ei sitten juurikaan miettinyt, että ei ole ehkä maailman ihaninta itekseen täällä olla vastuussa U:sta, kun itsensä saa juuri raahattua vessaan viidentoista minuutin välein. Oli lähdössä töiden jälkeen kahvakuulailemaan (vielä soitti, että myöhästyi siitä ekasta tunnista, joka olis alkanut 15 vaille 5. Että jos menis siihen myöhäsempään). Mikäpä siinä enää kieltelemään, johan se olis U:n nukkuaika ollut ohi siinä vaiheessa, kun mr S olis ollut kotona. Että kyllä sitä sisulla ja silleen... Tajus ilmeisesti, että ei nyt ihan hyvä heilu, jos ei pian tule kotiin. Ihan tuli jo ennen seitsemää töistä kotio. Jäihän siinä pari tuntia mulle "vapaa-aikaa". Joka kylläkin kului suurimmaksi osaksi U:n kanssa touhutessa, kun mr S kalisutteli tota yhtä pulmalelupeliä. Eikä huomioinut U:n kitinöitä. Niin ja U:n kylvetyskin sitten kuitenkin jäi mun tehtäväksi, kun en jaksa isolle ihmiselle monta kertaa sanoa/ohjeistaa. Vähän marttyriudesta kertomaa... Mutta jos kakara jo lähes huutoitkee, on se merkki siitä, ettei voi vaan välillä vähän sille jutella mukavia ja jatkaa omia touhujaan (sitä prkleen pulmapeliä + telkkarin aivotonta tuijottamista).
Siinäpä tän päivän avautumiset. Vatsa vielä heikossa hapessa, samoin minä. Kun ei oikein ole tehnyt mieli syödä mitään yli vuorokauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti