mr S oli eilen mun kaverin kanssa pärräilemässä. Olivat sitten lyöneet viisaat päänsä yhteen ja päättäneet, että Sunbeam on saatava löytämään se "urheilun ilo" (mitä helvettiä sekin muka tarkoittaa???). Mr S oli ostanut mulle kävelysauvat! Siis voi ****u! Kuinkakohan paljon ollaan yhdessä vinoiltu sauvakävel -ijöille, -ijöistä, -emisestä. Aika pahalle tuntu, melkein kuin olis suoraan sanonut, että oot ruma ja läski, niin samantien voit mennä harrastaan tota perkeleen tyhmännäköstä dementiahiihtoo. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta siltä nyt vaan tuntuu. Oli myös todennut, että ei uskalla tulla pelkkien sauvojen kanssa kotiin, niin oli sitten ostanut myös jonkun diipadaapa mietelauselma/elämä on ihanaa -tyyppisen pikku kirjan. Ei hyvä. No, aion saada uusia vaatteita sitten, jos mua kerta pakotetaan urheileen. Ei mulla oo mitään urheiluvaatteita.
Ei myöskään aiheuttanut mitään huraa-huutoja mun ilmoitus työpaikkahaastattelusta. Palautti taas niin maanpinnalle tän ihmisen. Päätin kyllä, että jos paikka tuntuu hyvältä, mähän meen sinne.
Viihdyin eilen avopilla. Syötiin hyvät pihvit ja juteltiin kaikenlaista. Se onneksi kannusti tässä työasiassa.
Miten voikaan olla ensin sata lasissa pilvissä kiitämässä ja muutama pikku juttu voi saada takaisin sinne syvälle, pimeeseen ja tyhmään.
2 kommenttia:
hihii, voidaaks yhes sit sauvakavella ku oon siella? ;) eiku arsyttavaa joo, mut hei. laitetaan jotkut hiihtomaskit paahan ni kukaan ei tunnista! ja sitte katotaan kuka nauraa, ku oot timmina kaiken sauvakavelyn jalkeen :D
no joo, ei nyt vielä naurata sitten yhtään... yritti vielä sössöttää, että eiks oo kivan väriset sauvat. ehkä joku päivä sitten kun oon timmi, niin voin hymähdellä tälle, mutta nyt on vaan niin perseestä koko juttu. Joo, kommandopipot päähän ja kävellen johonkin lähimpään mäkkiin ;)
Lähetä kommentti