aamuyöstä/aamusta näin unta eräästä ihmisestä, joka auttoi mut läpi siitä vaikeasta ja sumuisesta eron jälkeisestä ajasta. Se oli aika surkuhupaisaa aikaa, kaksi rikkinäistä luukasaa lohduttamassa toisiaan. Mutta unesta. Siinä kaikki oli hyvin, pikkusisko suomessa mun kanssa, oltiin lapsuuden kotona, valmistautumassa kirkkoon lähtöön. Jostain kumman syystä tää ystävä tuli myös bussiin, joka oli menossa kirkkoon. Elämä oli oikein, hyvin. Jossain vaiheessa tää ystävä katos siitä bussista. Siihen heräsinkin, kun en löytänyt enää sitä ystävää liikkuvassa bussissa.
Tää ystävä on menossa parin kuukauden päästä naimisiin. Oon iloinen ja onnellinen sen puolesta. Että löysi jonkun, jonka kanssa haluaa jakaa kaiken. Pienen hetken monta vuotta sitten toivoin, että se joku olisin ollut minä, mutta onneksi oltiin molemmat liian järkeviä moiseen. Oon niin iloinen, että säilyttiin hyvinä ystävinä, vaikka koeteltiinkin niitä rajoja.
Eilen piti tosiaan siivota/järjestellä. Jäin kiinni yhteen kirjaan. Eli ei tullut tehtyä mitään. Eikä edes ole huono omatunto. Paitsi ehkä siitä, että mrS:llä ei välttämättä ollut silitettyä paitaa tälle päivälle... no, kyllä se osaa itekin silittää.
Muuten hassua, miten yhdessä päivässä voi muuttua maisema aivan täydellisesti. Eilen aamulla oli vielä aika harmaata, tänään kaikki on vihreenä ja kauniina. Kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti