eräs työkaveri (osastomme toisesta ryhmästä) on irtisanoutunut. Vitsaili, että haluanko hänen työnsä. Automaattinen vastaus oli, että en todellakaan, kiitos! Mutta nanosekunnin myöhemmin tajusin, että tässä voisikin olla vastaus mun ahdistukseen liittyen erääseen työkaveriin. Sopivasti tän ryhmän pomokin oli paikalla, joten sanoin, että olisin ehdottomasti kiinnostunut. Myönsin myös (ehkä virhe) että on hieman ongelmia tän nykyisen työkaverin kanssa.
Nyt jänskättää. Olisiko musta TAAS opettelemaan kaikki uusiksi? Tai no, kaikki ja kaikki, kyllähän mä jotain niidenkin hommasta tiedän. Ja samat duunikaverit ja kaikki olis myös... Eli ei oikeesti mikään ihan kauhee hyppy tuntemattomaan olis.
Eilinen oli rankka. Vaikka eihän mun tarvinnut muuta tehdä kun vaan roikkua siinä pyörän perässä. Silti väsytti jumalattoman paljon illalla.
Tänään pääsen suoraan töistä päikkäreille!
Ei oo oikein mitään viikonloppusuunnitelmiakaan, vähän väsyttää, vois vaan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti