ei mitään uutta auringon alla, muuta kuin että eilen meni hermo totaalisesti. Mr S oli pesemässä autoa ja punttiksella sen jälkeen, mä täällä kotosalla zumbailin ja tanssahtelin x-boxin tahtiin. Siitä kun sitten sain pahimmat hiet kuivattua, raavin kokoon pakkasesta ja jääkaapista jämistä kanapekonipiiraakan, josta olisi tullut maailmankaikkeuden paras jääkaappijämäpiiras. Se oli niin lähellä. Silti niin kaukana. Kun olin ensin hellästi paistanut pelkkää pohjaa kymmenen minuuttia, lisännyt täytteet (mukaanlukien siis täydellisesti maustetun muna-jogurtti-kermaviili-maidon) ja juustoraasteen päälle, yritin työntää piirasta uuniin. Ei vaan onnistunut. Jonka seurauksena tuli sitten ihan extempore uunin siivous todo-listalle. Nälkä oli aivan valtaisa. Hampaita kiristellen soitin sitten mr S:lle, jotta tuo jotain ruokaa matkallaan kotiin. Onneksi oli tajunnut tilanteen tulenarkuuden ja kävi mäkkärin kautta. Fiestasalaatti ja omenapiirakka rauhoittivat kummasti hermoa. Muutenhan olisin tosiaan loihtinut jotain muuta, mutta kun noi ainekset oli oikeesti niitä "meillä ei oo mitään ruokaa, etsitään kaikki mahdolliset jämät kaikista kaapeista" -tyyppisiä, eli kaikki ruoka oli jo käytetty. Se siitä.
Paco on vähän sekaisin. Se päivystää tuolla keittiön lattialla ja välillä huutelee uunin ja seinän välissä olevaan rakoon. Ei taida olla ihan kaikki banaanit silläkään tertussa.
Mulla onkin tänään meikkausopastus. Vähän vaan jänskättää, että miten selviydyn siitä ostamatta puoli kauppaa sen jälkeen...
Korjaus edelliseen, Paco ei huutele sinne rakoon, vaan sieltä raosta. Varsinainen kolopesijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti