eilen illalla se sitten tuli. Se itkupotkuraivari ja kotivaimomarttyyrius. Mr S tuli töistä kotiin, lösähti koneen eteen (kiltisti kannoin sille välipalan nenän eteen) ja pysyi siinä n+1 tuntia. Vaikka oli sovittu, että lähdetään pesemään vene ja sen jälkeen salille. Toi mies ei vaan tajua jotenkin ajankulkua. Sillä on ihan eri aikakäsitys kun kellään muulla. Kun vihdoin päästiin sinne venettä pesemään (parin unohtuneen tavaran kotoa hakemisen jälkeen) ja oltiin valmiita, kello oli pitkälti yli yhdeksän. Siitä sitten salille. Alkoi pikkunen nälkäkiukku jo nostella päätään, eikä ihan niin pienikään. Varsinkin kun koko mun elämä nykyään kietoutuu sen ympärille, että mitä oon suunnitellut ruoaksi siksi päiväksi ja vihdoinkin saa syödä ja vähän huomiota mr S:ltä. Vaikeeta selittää. Mutta sitten kymmenen jälkeen kun oltiin kotona ja laitoin sitten ne tortillat (joista mr S muisti myös mainita, että on jo syönyt kaksi lämmintä ruokaa tänään, että ei oikeestaan voisi edes syödä blaablaa.) lykkäsin sitten mr S:n nenän eteen tähän koneelle ne valmiiksi täytetyt tortillat. Siitä sitten riemu repes. Ei ollut hyvä ilta eilen, ei. Ihan pian on pakko päästä töihin, vanne alkaa kiristää päätä.
Tänä aamuna mr S teki aamiaisen ja pakkaili ite tavaransa (myös lakanat, joita tarvitaan mukaan). Hieman jotain siis upposi eilisestä itkuilusta sen kalloon. Niin, ollaan lähdössä siis kavereiden mökille Sipooseen. Pitää lähteä kaupasta vähän evästä, mutta sitä ennen piti tulla avautumaan. Toivottavasti parempi ilta tänään. Eiköhän, kaverit lupaili pinkkiä shampanjaa, se helpottaa aina kummasti;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti