ei muuta raportoitavaa, kuin että mun on pakko opetella pureskelemaan mun ruoka kunnolla. Ihan hyvät oli nagit alaspäin mennessä, mutta ylöspäin oli inhottavaa nähdä niin isoja nakinpalasia. Jepupee, joku ihana ruokapöpö sitten iski eilen illalla, melkein välittömästi ilta-aterian jälkeen (joka siis sisälsi (jos ei kukaan vielä ymmärtänyt) naggeja). Luulin melkein kuolevani, sydäriäkin veikkailin vahvasti. Oli veikeetä pompata suoraan pöntöltä oksentamaan. Tosiaan luulin vaan vatsanväänteitä kakaksi, mutta ei, oksupoksuhan sieltä tuli käymään.
Mr S oli ihan ihana, talutti mut sänkyyn, toi ämpärin viereen eikä edes vongannut. (Iso rasti seinään siitä hyvästä). Toi myös salmiakkia ämpärillisen, sillätavoin pystyin nukahtamaan. Väsytin itteeni niin kauan, että uni tuli ennen kuin salmiakin maku hävisi suusta. Pidin oksupoksua loitolla siis salmiakin avulla. Hienoa. Ei oo vieläkään mikään voittajafiilis, mutta enpä oo käyny pöntöllä. Tosin en oo kauheesti uskaltanut syödäkään mitään (paitsi niitä salmiakkeja). Nyt pitää mennä uhkapelaamaan yhdistetyn lounaan ja aamupalan ja välipalan kanssa. Toivottavasti ei tuu ylös. Mutta jotain on pakko syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti