pettymysperjantai

Kun on pari viikkoa tässä jo "lomaillut" (lue: stressannut siitä, ettei ole vieläkään löytänyt uutta työpaikkaa ja minkä palkkatodistuksen ne nyt siellä työkkärissä haluavatkaan ja yölliset paniikkikohtaukset on kivoja-tyyppistä lomailua) niin eipä perjantaikaan enää ole kovin kummallinen päivänä. Paitsi että mr S on viikonlopun mun kanssa. Niin ja kaverilla on huomenna synttäribileet, joihin oon tekemässä kakkua. Mutta muuten on ollut päiväohjelmassa päikkäröintiä ja sellasta... Niin ja aamusta oli tosiaan se työhaastattelu. Joka meni ihan penkin alle. Selittelin ihan mitä sattuu, änkytin ja kertoilin täysin päättömiä tarinoita. Työhaastattelut pitäis kieltää lailla. Vaikka välillä on kyllä ollut niitä hyviäkin kokemuksia tosin. Tällä kertaa ei vaan toiminut. Että en kauheesti pidätä hengitystä tän paikan suhteen.

Eilen käytiin illalla leffassa. Kun valitsee leffan sen perusteella, että se menee salissa, jossa on kippaavat penkit, on ihan täysvoitto, kun leffa on vielä hyvä! Käytiin kattomassa Midnight in Paris. Oli hyvä, tunsi välillä vaan itsensä täysin yleissivistymättömäksi moukaksi, kun siinä on niin paljon viittauksia historiaan. Mutta vaikka ei kaikkia tajunnutkaan, niin ei haitta. Hyvä oli silti.

Yhden pienen papukaijan voisin lahjoittaa vähiten pyytävälle. Voi elämä, että toi lintu on rasittava! Yritin tosiaan vähän päikkäröidä, mutta herra Pacolainen oli toista mieltä. Tasainen piippaus häkistä. Vähän kuin herätyskello, jota ei saa torkulle. Ihan hienoa. Nyt toi tuholainen on taas keittiössä, siellä uunin ja seinän välissä. Ei haittaa, kunhan on hiljaa siellä...