sunnuntai-illan uupumus

eikä edes jaksa välittää huomisesta tentistä. Se menee, tai siis mä meen tekemään sen, ja se vaan menee jos on mennäkseen. Ehkä sen verran jaksan, että sentään muistan pakata laskimen ja penaalin mukaan. Jotenkin luovuttanut olo. Eilinen meni vielä melko pitkälti sängynpohjalla. Tänään käytiin ostoksilla (koska kämpässä oli näyttö ja lähdettiin pois alta). Lähes kaikille kakaroille on nyt lahjukset ostettu. Muutamia pikkujuttuja (kuten n. 45 joulukorttia) vielä kokonaan kesken. Jossain vaiheessa marraskuuta selaillessani keitto/leipomuskirjojani innostuin ja taisin mainita jotain itse/omatehdyistä nameista tms. Ei tuu tapahtuun.

Puhkipoikki olo. Näytöllä oli ollut 15 ihmistä. Melko vähän. Kolme kuulemma oli ollut kiinnostuneita, mutta eipä oo yhtään tarjousta vielä kuulunut. Katellaan sitten joulun jälkeen. Tai jtn.

Ostettiin Pacolle lisää leluja. Se on ehkä hemmotelluin papukaija ikinä. Oli kuulemma ollut nätisti ja hiljaa näytön ajan. Hyvä.

Silitin äsken melko kasan ja nyt on niin hyvä tuoksu täällä kotona. Olis varmaan pitänyt silittää ennen näyttöä. Jonkin tutkimuksen mukaan silittämisen tuoksu on toiseksi tai kolmanneksi miellyttävin. (niin turhaa tietoa taas, miksen voi muistaa vaikka Lambert-Beerin lakia, siitä voisi olla huomenna hyötyä!!!!)

Muuten, kolme yötä mun henkilökohtaiseen jouluun on! Pikkusiskolisko tulee jo keskiviikkona!!!!!!!!!!! Ikävä. Ja taas valmiiks itken sitä, että se lähtee kohta taas jo takaisin. Miksei voi vaan nauttia hetkestä?