Kirjaimia ja numeroita

BMW
11,4
84

Siinäpä viimeisimmät...  ;)

hiihtolomalainen

vaikka eipä hiihtolomaksi ole taidettu tätä kasiviikkoa kutsua enää vuosikausiin. Mutta todistettavasti meidän reissuporukasta kaksi seitsemästä jopa hiihti. Oltiin Järvenpään kavereiden kanssa reissun päällä Rukalla. Olipa hiljaista siellä. Jotenkin oletti, että rinne olisi kuhissut ihmisiä ja jonottamaan olisi joutunut joka paikkaan. Mutta ei. Rinteeseen asti ei päästy, halu olisi ollut, mutta kun U ei vielä koordinaationsa puolesta ole hyvä idea suksilla. Eikä kehdannut kavereita vaivata sen hoitovuorolla. Yhtenä iltana "katsoivat" U:ta (laitoin kakaran nukkumaan ja sitten hilpastiin kylälle syömään) ja sekin oli hieman haastava sumplittava. Heillä kun niin tiukat rytmit ja rutiinit ja tavat, ettei oikein uskaltanut ehdottaa mitään poikkeavaa.

Olipa reissu ja tulipa tehtyä.

Huijasin, kaksi kertaa päästiin livahtamaan mr S:n kanssa kahdestaan. Yksi pikku moottorikelkkaikkailu (Rukan ympärysreitti) heitettiin. Hihkuin vauhdin huumasta siellä päästellessäni. Seuraavana päivänä kivusta ähkien, kun oon niin rapakuntoinen.

Keksin myös mr S:lle lahjan. Pääsi jääradalle vähän auton käsittelyä ammattilaisen johdolla kokeilemaan. Tykkäsi :) Mäkin ajoin pari kiekkaa, oli hauskaa ja pelottavaa.

Hieman oli rankka viikko, päävastuu U:n hoidosta mulla, kun mr S normaalisti hoitaa sen joka päivä. Muuten ok, mutta kavereiden lapsoset lähes joka aamu kello viiden aikoihin jotain ölisivät (painajaisia?), käänsivät kylkeä ja jatkoivat uniaan. U:han siihen heräsi, eikä enää jatkanutkaan unia. Siinä yritin sitten keksiä pienelle jotain hiljaista touhua, ettei koko mökki herää.

Eilen ajeltiin kotiin, ennen puoltayötä oltiin kotosalla. Hieman oltais oltu aiemmin, mutta Suomussalmen kohdilla pysähdyksissä reilu tunti, kun oman elämänsä rallikuskit olivat päättäneet urakalla ajella pitkin poikin pientareita... Nyt olisi koko päivä pyykkirumbaa. Kunhan toi U tosta taas tottuu, ettei olekaan leikkiseuraa koko ajan tarjolla.

Yksin kotona

Mr S ja U tulee tänään kotiin. Lähtivät tiistaina Tukholmaan kahdeksi yöksi. Mr S:n koulukaveri asustelee Tukholman keskustassa, siellä majoittuivat. Mä oon siis nautiskellut. Yritin kovasti saada tiistaiksi tai keskiviikoksi vähän humputteluseuraa, mutta kaverit oli joko kipeenä, reissussa tai vaan tylsiä. Parempi toisaalta niin. Nyt oon nukkunut kahtena yönä kymmenen tunnin yöunet! Loistavaa ajankäyttöä :)

Sisko kiukuttelee edelleen. Kävästiin maanantaina äippämummia moikkaamassa ja onnittelemassa synttäreiden johdosta. Lähes samantien kun astuttiin ovesta sisään, poistui sisko. Äippämummi oli kysynyt, että lähteekö meidän takia ja vastaus oli kyllä. Että sellainen tapaus taas vaihteeksi. Harmittaa vietävästi, mutta toisaalta en jaksa oikein enää edes välittää. Sentään moikkasi... Tänään siskon synttäripäivä, facessa vaan laitoin onnittelut. Katsotaan, huomioiko edes.

Paco on nauttinut jakamattomasta huomiosta. Eilen rapsuttelin sitä minuuttikaupalla. Sitä ei ookaan saanut tehdä hetkeen. Nyt se tossa näppiksen vieressä sukii itseään, välillä käden viereen hakeutuen. Melko söpönen.

Huomenna ystävänpäivä. Ei mitään lahjuksia / kortteja / mitään muuta kellekään. Kävin Ompussa töiden jälkeen, mutta sieltä tarttui vaan U:lle vaatteita. Takaraivossa oli ajatus, että mr S:lle pitäis jotain keksiä (edes synttärilahja, sen synttärit viikon päästä perjantaina), mutta en sitten jaksanut enää. Ostin jo yhden synttärilahjan sille (keraamisen veitsen), mutta jouduin sen jo antamaan, kun hölmö oli menossa itse ostamaan kyseistä veistä. Kuulemma oma vika, kun yritin ostaa jonkin hyödyllisen lahjan... Ei mitään havaintoa, mitä sille keksisi!

Laatuaikaa

Mr S:llä oli bileet työkavereidensa kanssa perjantaina. Me lähdettiin U:n kanssa evakkoon Lahteen. Moikkaamaan mun lapsuuden parasta ystävää. U käyttäytyi siten kun nyt puoltoistavuotias vilkas poika käyttäytyy. Ystävän koti on sisustettu rakkaudella ja pikkusälällä + kynnttiläkipoilla ynnä muilla systeemeillä. Melko tehokkaasti sain juosta U:n perässä. Onneksi meni hyvin nukkumaan ja päästiin ystävän kanssa päivittämään melkein vuoden kuulumiset. Ei jaksettu myöhään yöhön, yhden aikaan painuttiin mekin pehkuihin. Onneksi, koska U oli sitä mieltä, että 20 yli 6 on aamu. Mä olisin ollut hieman eri mieltä... Yritin laittaa kännykästä musiikkia, lastenohjelmaa, peliä ja vaikka mitä, mutta menojalkaa vipatti. No, onneksi isäntäväki heräili myös (koska koira) jonkin ajan päästä.

Lauantaiaamupäivästä sitten ajettiin kotiin. Mr S oli onnistunut ajoituksen kanssa loistavasti. Kun oltiin purettu auto ja riisuttu ulkovaatteet pois, soi ovikello ja oven takana pizzakuski. Oli kyllä päivän pelastus.

Mr S:n päivää pelastamaan tarvittiin vähän enemmän, he kun olivat parin duunikaverin kanssa valvoneet viiteen asti aamulla. Typerä vanha mies. Ei ymmärrä, ettei niillä aamuilla tollasesta riekkumisesta seuraa mitään hyvää! No, se päivä menikin sitten ihan kotosalla, tosin vieraita kävi. Anoppi ja appiukko toi jotain tavaraa vietäväksi Rukalle. Samalla U sai oman "läppärin". Se on nyt tosi pop ja hip ja U tärkeenä naputtelee näppistä. Sen poimi ekana tänään lelulaatikosta taas esiin.
Illalla vielä Jepa, Miku, Travis ja Mila kävi kylässä. Hieman oli vissiin rankka päivä, kun kuuden aikoihin olisi ollut jo aivan valmis sänkyyn. Sinnitteli seitsemään ja sitten oli pakko päästää pieni nukkumaan.

Tänään herättiin taas vähän jälkeen kuuden. Siis minä ja U, mr S kuorsasi aivan täysillä, vaikka U ryömi sen päällä jossain vaiheessa.

Nyt mr S lähti venemessuille pahoittamaan mielensä ja me lähdetään U:n kanssa mummia ja pappaa moikkaamaan (kunhan U herää päikkäreiltä). Mummille pitää käydä kukkia hakemassa, sillä on huomenna synttärit.

Ihan sekaisin

Mr S rutisti eilen illalla lujaa. Tokaisi, ettei halua olla sinkku ja rakastaa yli kaiken. Pari kaveria tässä lähiaikoina (miespuolista siis) sinkkuuntuneet ja niiden touhua katsellessaan päätynyt siihen, että tässä on hyvä olla. Eipä siinä, ihan hyvä niin. Vaikka me huudetaan ja tapellaan sanallisesti välillä kovastikin, on sitä rakkauttakin lähes joka päivään riittänyt ja paljon. Sitä on niin vaikea miettiä, mikä olisi se tilanne, joka johtaisi sinkkuuteen. Kun nyt on hyvin ja asiat rullaa. Ei me silti vaaleanpunaiset lasit silmillä kuljeta... Tilastotieteilijänä mr S on hyvinkin usein muistanut mainita, että tilastollisesti minulla on keskimääräistä suurempi todennäköisyys erota, koska olen ollut aiemminkin naimisissa.

Siitä aiemmasta naimisissaolosta puheen ollen. Kävin taas vaihteeksi kurkkimassa exän fb-sivua. Joku saisi kyllä multa estää moisen touhun. Kun ajatukset alkoi pyörimään ihan tyhmiä ratoja. En osaa edes selittää, jotain niin vain naisen aivoilla ymmärrettävää, itsesääliä ja -syytöksiä. Olinko mä niin hirveä kun se väitti? Aiheutinko itse kaikki asiat? Miksen voinut toimia eri tavalla eron aikoihin? Miksi mä oon läski ja se on hoikka? Miten voin vieläkin ajatella ajoittain kaikkia niin tyhmiä juttuja? Erosta kuitenkin kohta kymmenen vuotta! Oon ollut mr S:n kanssa yhdessä jo kauemmin kuin exän kanssa.

Meillä on ensi kuussa muuten 4. hääpäivä. Liittyykö tää ihme olotila siihen jotenkin? Kun exän kanssa neljä vuotta oltiin tosiaan naimisissa ja sitten kosahti ja kunnolla. Pelkäänkö jotenkin sitä mr S:nkin kanssa? Ihan pimeetä. En oo kuukausiin, varmaankaan yli puoleen vuoteen suonut ajatustakaan sille ihmiselle (viimeksi kun tein stalkkauskierroksen, ei hetkauttanut yhtään ja olin niin tyytyväinen siihen, että se ihminen ei enää pysty mua liikuttamaan) ja nyt sitten tällainen reaktio. En ymmärrä.

Pientä levottomuutta muuten ilmassa. Autonvaihto kuumottaisi, ehkä asuntojakin katsellaan silleen sivusilmällä. Joku pikku projekti pitäis keksiä...

Pakko kertoa tuhat sanaa, kun ei ole kuvaa

Eipä tule tylsää hetkeä tässä taloudessa. Mr S oli parturoinut U:n harvat haivenet (mikähän siinä on, että kakaralla kasvaa kaks karvaa ristissä, vaikka vanhemmilla tukkaa on vaikka muille jakaa?). Melko arvattavissa oli se fakta, että keesiähän sieltä pukkas. Sitä en osannut arvata, että keesi oli värjätty siniseksi. Onneksi melko hyvin pois peseytyvällä värillä. Keesin lisäksi kumpaankin olkavarteen oli ilmestynyt tatska. Vasemmassa kädessä laiva, oikeassa pääkallo. Pitänee papalle laittaa kuva U:n tatskasta, melkein kun samanlainen on hällä :)

Yritettiin ottaa kuvia, oli melko räyheen näköinen pelkät farkut jalassa, keesi sinisenä ja tatskat "tuoreina". Mutta eihän meidän kakara osaa olla hetkeäkään paikoillaan. Mr S räpsi varmaan kolmekymmentä kuvaa, en tiedä, onnistuiko niistä yksikään.

Josko sitä nukkumaan...

Lisäinfoa edellisistä treffeistä

pakko hieman avautua niistä viikontakaisista treffeistä. Aamu alkoi pikaisella shoppailukierroksella U:n kanssa. Kotiin, lounas, päikkärit ja niiden jälkeen kavereiden uutta tupaa töllistelemään Saukkolaan. Sieltä Kirkkonummelle pudottamaan U hoitoon, matkalla tsekkailtiin, josko menis joku leffa, mihin ehdittäis ennen pöytävarausta. Ei löytynyt mitään, joten piti keksiä muuta.

Punavuoressa on biljardisali, jonka ohi olen kävellyt tuhansia kertoja ja muistaakseni myös kerran käynyt siellä sisällä pelaamassa. Muistini myös kertoi, että mr S olisi ollut mukanani silloin. Mr S ei suostunut edes uskomaan, että siinä kohtaa Perämiehenkatua on biljardisalia, puhumattakaan siitä, että olisi ollut siellä pelaamassa. No, sinne kuitenkin päädyttiin ja pelailtiin pari rundia. Siitä syömään ja sekin meni ihan ok. Kotimatkalla sitten mr S päätti avata sanaisen arkkunsa ja ihmetellä, kenen kanssa olen biljardia käynyt pelailemassa? En ihan oikeasti muista ja olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että mr S:n kanssa olen käynyt siellä. Ja edelleenkään mr S ei muista aiemmin kuulleensakaan paikasta. Kotona vielä sängyssä keskellä yötä mr S kysyi, että kenen ihmeen kanssa olen siellä käynyt? Yritin miettiä pääni puhki, mutta ei mitään havaintoa. Mr S tarkisti, milloin kyseinen lafka on avattu (2005). Mehän tosiaan ollaan seurusteltu vuodesta 2004. Kysyi, olenko käynyt yhden entisen koulukaverin kanssa siellä (sen kanssa oli lähes koko opiskeluajan sähköä ilmassa). En ole käynyt. Kai nyt tietäisin, jos olisin jonkun kanssa "pettänyt" mr S:ää ja muistaisin pitää turpani kiinni, jos olisin käynyt biljardia pelailemassa siten, että siitä pitäisi olla hiljaa. Äh, vaikeasti selitetty. Mutta kuitenkin.

Tää mysteeri on kuitenkin yhä auki. Kenen ihmeen kanssa oon käynyt pelaamassa bilistä? Onko tää jotain dementian ensioireita? Miksi tää oli jumalattoman suuri mustasukkaisuuskohtauksen paikka mr S:lle? Niin paljon kysymyksiä ja todella rajallisesti vastauksia...

Yllättää muuten toi ukko vieläkin. On ollut aina kaaliruokarajoitteinen. Nyt oli sitten ostanut kaalin ja tänään väsäsi siitä kaalilaatikkoa. Olipa hyvää! Ja söi itsekin sitä ihan hyvällä ruokahalulla. Totesi vaan, kun tätä hieman ihmettelin, että U:lle ei opeteta ruokanirsoilua. Saa kotona syödä ja maistaa kaikkea. Ei lahjoiteta omia ruokaennakkoluuloja lapsosellemme. Niin, muuten tosi hyvä juttu, mutta mun vatsa ei edelleenkään kestä kypsennettyä kaalia. Tulipahan taas kokeiltua.