Rullaa, vaikka pää täynnä höttöä

Tämä viikko ollut hiljainen toimistolla. Ens viikosta tulossa todennäköisesti vieläkin hiljaisempi. Jotenkin itsekin on jumittunut johonkin sellaiseen hassuun horrostilaan, ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Paitsi tänään kunnostauduin. Sain pari niin hyvää juttua sovittua, että ihan tekis mieli taputtaa itseään selkään. Sain kyllä myös duunikavereilta (niiltä parilta hassulta, jotka konttorilla mun kanssa kökkivät) tunnustusta. Toivottavasti nämä yhteistyökuviot tuottavat jotain lisää...

Se töistä. Kotona kaikki hyvin, U harjoittelee seisomista. Kohta se pinkaisee kävelemään. Vois olla kiltti poika ja ajoittaa vaikka mun lomaan ensiaskeleensa, että mä näkisin ne ihan ekat. No, eiköhän niitä tuu nähtyä ihan tarpeeksi toisaalta.

Eilen oli mr S:n serkkupoika vaimonsa kanssa kylässä. Toivat sitten iltapalaa. Karitsan paahtopaistia n. puoli kiloa/naama, mozzarellasalaattia, leipää, perunoita... Niin ja jälkkäriä kanssa. Mä oon syönyt nyt parina päivänä varmaan kahden viikon edestä kaikkea. Kokeilin äsken paria mekkoa, eikä oikein mikään meinannut mahtua... Ei hyvä. Mutta toisaalta olen kyllä päättänyt myös, että en kanna turhaa stressiä nyt näistä kiloista. Kyllä sitä ehtii siitäkin stressaamaan sitten joskus. Nyt keskityn siihen, että kotona ja töissä asiat rullaa.

Loppuun asti

Nyt on sitten loppu (ainakin toivottavasti) leikki rakennusvalvonnan kanssa. Talon lopputarkastus läpi ja kirkkaasti! Maanantaina iltapäivästä kävi tarkastaja toteamassa, että ihan hyvin voidaan asua ja elää tässä torpassa. Vilkaisi vaan yläkerran ja leimat paperiin.

Eilen illalla käytiinkin sitten mittailemassa pihaa terassia varten. Iso urakka vielä edessä... Toivottavasti tämän kesän aikana kuitenkin saadaan valmiiksi, että voidaan loppukesästä pitää tuparit. Ja tietenkin kun talo uhkaavasti alkaa olla valmis, mulla alkaa polttelemaan maa jalkojen alla. Hiukka oon jo vilkuillut, että mihinkäs sitä seuraavaksi muuttaisi. Ehkä nyt hetki katsellaan tätä maisemaa, mutta saa sitä ihminen suunnitella ja haaveilla...

Kaikennäköistä

Taas yksi viikonloppu takanapäin. Oli kaveria kylässä (skumppaa ja hyvää ruokaa), ristiäiskakun vääntöä ja sitten tietty ne ristiäiset, naapurien kahvittamista, kaupassa juoksemista ja yksi hyvin kiukkuinen kakara.

U:lla on nyt ollut pari todella huonoa päivää. Oli eilen hilpeetä käydä ostoksilla, kun yksi kiljuu kärryissä ja mulla hermo ei riitä. Että anteeks vaan kaikille Tapiolan Stockan asiakkaille, se oli meidän U vaan, joka käytteli äänihuuliaan tehokkaasti. No, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Mutta siinä vaiheessa, kun yrität miettiä rattaiden ja ostoskorin kanssa, että mitä siihen kakkuun tarvitsikaan ja mitä tänään grillataan, niin hermohan loppuu. Helppoahan mulla yhden kanssa oli, tuli hoitohuoneessa vastaan isukki kolmen pienen (kaksoset ja yksönen) kakaran kanssa. Siinä hiukka säälitti. Eikä sääli kovin paljon haihtunut, kun ruokaosastolla törmäsin uudestaan tähän iskään. Olivat löytäneet äidin ja pari kakaraa lisää.

Just lähti naapurit (ei noi viereiset, vaan aidantakaiset) kotiinsa. Mukavilta tuntuivat ja oikein hyväkäytöksiset lapsoset heillä. Ehkä vois heistä saada välillä sellaista iltaistuskeluseuraa? Toivottavasti.

Eilen meni vähän pitkäksi ilta, väsyttää kovin. Eikä tällainen edustaminen (ne ristiäiset ja naapureiden kanssa seurustelu) auta asiaa. Ihan pian nukkumaan, jotta aamulla pirteenä töihin.

Saas nähdä, millainen viikko tulossa töissä, melko moni lomailee jo. Minä en vielä moneen viikkoon.

Huomenna muuten talon lopputarkastus, kaikki sormet ja varpaat ristiin, että menee läpi!!!

Yöllä

Koneet (tiskikone, pesukone ja kuivuri) pyörii ja jollain tasolla ymmärrän meidän äitiä tällä hetkellä. Tämä hiljaisuus, kun kaikki muut nukkuu, on jotain ihanaa. Äiti käytti yönsä imurointiin ja yleiseen haahuiluun, mä haahuilen netissä... Miksi mun pitää aina piristyä, jos en samantien sänkyyn päästessä nukahda? 

Tänään oltiin isosiskon synttäreillä, täytti 36 vuotta. Lahjoin paperilla ja kynillä :) koska kyseinen tyttö sitten kuluttaa paljon molempia. 

Tapasin myös ensi kertaa siskonpojan morsiamen. Hurjaa, että se pikkupoika, jolle olen vaihtanut vaippoja, on muka tarpeeksi aikuinen mennäkseen naimisiin. (Itse en ollut, vaikka nuorempana heitä ekaa kertaa avioiduin, toivottavasti heillä parempi onni matkassa)

Pitää yrittää nukkua, huomenna U:n kanssa leikkimistä koko päivä, jotta mr S saa tehtyä töitä.

väsyväsyväsy

miksi ihmeessä niitä asioita (parisuhde-sellaisia) pitää aina puida puolenyön aikoihin. Oon tainnut joskus ennenkin tästä mäkättää. Kun herätys on siinä kuuden pintaan, niin ei oikein huvittais setviä tilannetta silmät ristissä keskellä yötä. Siihenhän se sitten kuitenkin eilen illalla/yöllä meni.

Tänään väsyttää. Töissä sentään olin suhteellisen tuottava. Mr S heitti U:n mulle kolmen pintaan ja läpsystä vaihto. Nyt toi kakara kiljuu. Yrittää saada pikkutipulintusia juttusille. Kohta täällä on kolme kiljukaulaa. Ei ihan kaikista kivoin kommunikointiääni.

Eipä mulla muuta. Jospa U hetkeksi torkahtaisi mun syliin tossa nojatuolissa. Auttais paljon, jos sais hetkeksi silmänsä ummistaa.

Ensisuudelma

Ihan ekasta ei ole paljon kerrottavaa, jossain puistossa mua päätä lyhyemmän, kiharatukkaisen pojan kanssa. Sen kanssa ei paljon sitä enempää sitten pussailtukaan.

Mutta mr S:n kanssa. Onneksi ei oltu seisaaltaan, koska olis saattanut mennä jalat alta... Se suudelma oli täynnä tunnetta, mun puolelta vielä kyyneliä ja surua, mutta mr S:n puolelta lupaus tulevasta ja sehän pentele lunasti sen lupauksen. Tulee suudeltua ihan liian harvoin nykyään. Sellasta pusuttelua.

Korkki

Ihan luvan kanssa korkkasin skumpan lauantaina. Mr S oli kutsunut meille vieraita, jotka tupsahtivat sellaiseen aikaan paikalle, että olin aivan au naturelina. Siitäköhän riemu repesi ja pahaa mieltä ympäri ämpäri. No, siitä selvittiin vaikka vähän kaverit luimistelivatkin. Mr S melko pian vakavasti kehotti ottamaan vähän skumppaa, ettei pipo niin kovin kiristäisi päätä. Korkki ei valitettavasti mennyt kiinni ajoissa, vaan piti juoda himppasen liikaa siihen nähden, että herätys oli siihen tavanomaiseen seitsemän pintaan U:n toimesta. No, onneksi päikkärit sitten U:n kanssa helpotti tilannetta.