matkarapsa

vaikkei päivärahoja varmaankaan saa näillä turinoilla... Mutta tässä tulee, halusit tai et.

Onneksi lähdettiin maanantaiaamuna lentokentälle hyvissä ajoin, kolmelta aamuyöstä herätys, heti parin tunnin virkistävien unien jälkeen (U onneksi oli nukkunut hieman pidempään). Koska lento oli myöhässä. Ja myöhässä olo jatkui ilmoituksilla ensin puolen tunnin välein (next info 5.30 jne) ja sitten tunnin välein. Vihdoin puolenpäivän aikoihin tuli tieto (ei tosin siihen infotaululle, siitä lentomme vaan mysteerisesti hävisi), että lento on peruttu. Onneksi mr S on jonkin verran ravannut siellä köpiksessä, jotta saatiin viettää aikaamme sentään loungen mukavilla sohvilla/tuoleilla, syödä aamupalaa ja lukea lehtiä. Lennon peruunnuttua jonottamaan. Josta hetikohta reilun parin tunnin jonotuksen jälkeen saatiin paikat neljän lennolle... Köpikseen! Onneksi siellä kohtuullinen reilun tunnin vaihto (joka sekin kyllä vietettiin mukavasti loungessa) ja siitä Lissaboniin. Vihdoin sellaisen reilun 17 tunnin matkaamisen jälkeen oltiin hotellilla. Jossa suurinpiirtein vaan kaaduttiin sänkyyn.

Tiistaiaamuna lähdettiin käppäilemään ja katselemaan lähimaisemia. Ihan kullinluikauksen päässä oli mukava pikku ulkoilmakahvila, jossa nautittiin aamupala. Siitä jatkettiin kauppakeskukseen (joka myös oli kävelymatkan etäisyydellä) hakemaan vaippoja, vauvasössöjä sun muita välttämättömyyksiä.

Tähän väliin voisi laittaa pari huomiota kyseisestä kaupungista. Yllättävän harva puhui englantia. Nekin, jotka väittivät puhuvansa/ymmärtävänsä, olivat todella kaukana sujuvasta kielitaidosta. Huraa suomalaiselle kielenopetukselle sekä television tekstityksille.
Lissabonilaiset eivät joko tee lapsia tai sitten ne piilottelevat niitä jossain koloissa siihen asti, että ne kävelevät. Myöskään siunatussa tilassa olevia naisia ei näy katukuvassa lainkaan. Näin koko reissun aikana yhden pystymahaisen yksilön. U sai kaiken huomion kaikilta koko ajan. On vaan niin dorka tyyppi, ettei ymmärtänyt ollenkaan ottaa siitä kaikkea irti. Tuijotti vaan suu auki, kun ihmiset tulivat lässyttämään hälle ja kutittelemaan poskista. Loppulomasta sentään muutamalle harvalle ja valitulle irtosi pieni hymynkare moisesta toiminnasta (mm. paluulennolla niille kahdelle simpsakalle lentoemolle, kaksi stuerttia tosin sai saman tuijottelukohtelun kuin muut lässyttäjät. Isin poika on hän).

Tiistaina käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Siltä se tuntui. Etsittiin yhtä ravintolaa pari tuntia (kävellen, bussi olisi mennyt ihan viereen) ja kun päästiin ovelle, oli ravintola sulki. Pieni pettymys, voisin sanoa. Seuraavaksi illaksi pyydettiin hotellia varaamaan meille pöytä sieltä ravintolasta. Ja mentiin sinne bussilla.

Keskiviikkona käytiin katselemassa nähtävyyksiä, vanhaa komeaa luostaria ja Belemin tornia. Haastavaa rattaiden kanssa, mutta tehtävissä kuitenkin. Josta tuli tosiaan mieleeni se seikka, että ei ole Lissabonia tehty liikuntaesteisille. On tehty eri hankalaksi liikkuminen joka puolella, välillä tuntui, että ihan kiusallaan ovat laittaneet ihan vaan pari rappusta sinnetänne, ettei vaan olis helppoa kellään. Tosin ehkä se voi olla myös ne järjettömät korkeuserot, joita siinä kaupungissa on. Mutta esim. metroasemilla ei todellakaan ollut hissejä (joissakin oli, mutta osa niistä oli rikki) tahi liukuportaita. Tuli voimaharjoittelua, kun nosteltiin sitä hyökkäysvaunua.

Keskiviikkoiltana siis syötiin täällä. Hyvä ruoka, parempi jälkkäri. Kaiholla muistaen sitä suklaakakkua.

Torstaina ajeltiin junalla Sintraan, ei tosin siellä jaksettu kivuta/ajaa kukkulan päällä olevalle linnalle, nautittiin vaan keväisestä säästä ja maisemista. Kiva päiväreissu. Illalla mentiin lähellä hotellia olevaan Aqua Livres -ravintolaan. Ihan ok ruoka, muttei mitenkään erikoista.

Perjantaina shoppailtiin. Voi elämä, että oli iso kauppakeskus. U sai pari uutta rotsia, parit housut ja pari paitaa... Itelle en jaksanut katsoa mitään (läskipossu olotila vaihteeks) mutta mr S löysi itelleen kengät ja farkut. Vika ilta käppäiltiin sitten Baixan alueella ja käytiin syömässä täällä. Aivan suussasulavaa lihaa ja se kastike! Ainoa miinuspuoli oli, että U:ta alkoi jo matkaväsymys painaa, syötiin sitten vähän vuorotellen mr S:n kanssa.

Lauantaina lennettiinkin sitten kotiin. U tosiaan hieman matkasta väsyneenä, ei oikein oma itsensä. Onneksi oli melko tyhjä kone, että saatiin rauhassa käppäillä ja valloittaa pari penkkiriviä. Niin, U oli kyllä lähes koko matkan aivan esimerkillinen kakara, mitä nyt huuteli vauvvaavauvvaavauvvaaa päättymättömällä kasetilla.

Matkaan lähden, matkaan lähden...

Ei ihan etelän lämpöön, mutta lumettomiin maisemiin kuitenkin matkamme vie maanantaiaamuna. Meitä kutsuu Lissabon!

Herramiehellä on asiaa

Herramies U halusi jutella. Kahden aikaan yöllä. Eikä tommonen vajaa kuuskuinen vauva tajua, että öisin kuiskitaan. Tuli sitten ihan suoraa huutoa ölinää, joka kuulostaa suurinpiirtein tältä: ÖÖÖÖÖ ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ ÖÖÖÖÖÖÖÖÖ YYYYYYYY (virkayskää) ÖÖÖÖÖÖÖ ÖÄÄÄÖÖÖÄÄÄÖÖÖ (se virkayskä taas) AAAAAAEEEEEE jne. (konsonantteja odotellessa). Tätä jatkui sitten sellaisen puolisen tuntia. Vaikka otin tissille (siitäkin välillä piti irrottaa huutelemaan näitä eritärkeitä vokaaleja) ei nukahtanut. Vihdoin kun nukahti, niin mähän olin aivan pirteänä. Lueskelin sitten unta odotellessa kirjaa, joka on liian jännä. Ei malttanut taas laskea sitä käsistään... Eli nukahdin sitten joskus puol viiden aikaan. U taas heräsi älämölöimään heti ennen kuutta. Eikä siitä sitten enää suostunut nukahtamaan. Voi kunpa nukkuis pitkät päikkärit, että mäkin saisin vähän unta. Oon niin zombi, kun en oo saanu riittävästi nukuttua.

Mr S:llä alkaa tänään loma! Voi kun äkättäis jokin halpa äkkilähtö lämpimään! Tai vaihtoehtoisesti päästäis lillumaan johonkin kylpylään vaikka. Tänään katotaan, mitä tehdään.

Nyt aamupuurolle ja ehkä sen jälkeen ne pitkät päikkärit?

ahkeruudesta kertomaa

tänään herättiin U:n kanssa aivan luvattoman aikaisin, näin lomalaisiksi. Mr S:n lähtiessä töihin oli U:lla jo päivävaatteet päällä ja puuro mikrossa. Tehokasta, sanoisin.

Eilen oltiin myös tehokkaita. Käytiin heti aamusta (lähdin ihan ilman suihkua ja meikkiä ulos!) poliisiasemalla noutamassa ajokortit. Ne kun oli olleet jo ilmeisesti jonkin aikaa valmiina, niistä vaan ei kuulemma ilmoitella sen kummemmin. Hyvä, että tuli nyt sitten kyseltyä niiden perään. Olipahan aikamoinen aamujumppa työnnellä ja vedellä U:ta tuolla rattaissa, kun ei oltu vielä teitä aurattu. Oli meinaa tullut ihan kiitettävästi lunta. Totesin, että siinä tuli niin paljon hikoiltua ja punnerrettua, etten jumppaillut sen kummemmin enää vaan jätin U:n ulos kärryihin nukkumaan ja painelin suihkuun. U nukkuikin pitkän pätkän, sain rauhassa suihkutella, pukea, meikata ja laittaa hiukset. Melkoista luksusta saada tehdä noi kaikki putkeen rauhassa.

Eilen vielä siivosin, kävin Kelassa, pyörähdin katsomassa vähän loppualetarjontaa ja lueskelin melko jännää kirjaa. U raukka on pikkasen heitteillä, kun toi kirja on liian mukaansatempaava. Saa leikkiä itsekseen, onneksi viihtyy ihan hyvin.

Tänään olisi tarkoitus käydä vihdoin otattamassa papakoe, yök. Anoppi tulee leikkimään U:n kanssa. Mikäköhän siinä on, että se ihminen nyt jotenkin ärsyttää mua suunnattomasti? Vaikkei oikeasti mitään pahaa ole tehnyt. Taas vaan harmitti, että pyysin sitä vahtimaan U:ta. Jotenkin velvollisuudentunnosta pyydän sitä, vaikka tiedän, että mua alkaa ottaa päähän sen kommentit ja tekemiset heti välittömästi. Nyt kyseli meidän ohjelmaa/syömisiä ja yritin niitä sille selittää. Heti totesi, että he sitten U:n kanssa lähtevät ulos. Saavathan toki lähteä, mutta tuolla ei tosiaan ole niitä teitä kovin hyvin aurattu vieläkään ja niitä rattaita on melko v-mäinen kiskoa tuolla + anopin polvet on sököt muutenkin. Plus sitten se, että olisi kiva, että leikkisi/seurustelisi U:n kanssa sen kerran, kun saa olla sen kanssa rauhassa kahestaan. Vaan ei, pitää yrittää saada se nukkumaan ulos. Ihme tyyppi muutenkin, ei pidä U:ta oikeestaan sylissä, vaan aina haluaa laittaa sen rattaisiin, koppaan tai johonkin muuhun pötkölleen. Argh.

No joo, hyvä kuitenkin, että pääsee rauhassa menemään sinne labraan. Ehkä seuraavan kerran suosiolla kysyn mun äitiä (ja isää). Nyt vaan en viittinyt, kun tiistaina äipällä oli niin kipeenä jalat, ettei meinannut pystyä ollenkaan kävelemään. Kun ei se kuitenkaan malttaisi olla kantelematta U:ta ja siitä ne sen jalat ei kyllä tykkäis ollenkaan. Jätkä kun painaa ihan kiitettävän paljon...

lievää höperöyttä

alkaakohan olla aika palailla ihmisten ilmoille, jos näkee unta julkkiksista, jotka osallistuvat U:n vaipanvaihto-operaatioihin? Unessa olin jossain tapahtumassa menneisyydessä. Yhdessä pöydässä istui Mikko Leppilampi, jonka nimi oli loogisesti Olavi Leppilampi ja näytti etäisesti salkkareiden Sakulta. Koska tämä tapahtui menneisyydessä, tokaisin, että tosta tyypistä mä saan hyvän miehen itelleni ja U:lle isäpuolen. Siis ei ollut vielä mikään julkkis varsinaisesti siinä vaiheessa, toki loogisesti U oli jo olemassa ja mr S:ää ei näkynyt tai kuulunut tai tuntunut. Tiesin, että Olavista on tulossa iso julkkis, mietin vaan, että se kyllä jättää vaimonsa tulevaisuudessa. Päätin ottaa riskin (koska mähän oon niin ihana, ettei mua voi jättää ja jos olen menneisyydessä, pystyn muuttamaan tulevaisuutta omilla teoillani...). Onpa sekavaa. Unet välillä on. Menin tekemään lähempää tuttavuutta, säkenöivän itseni ja vääjäämättömän hyvän huumorintajuni avulla onnistuin vokottelemaan Olavi/Mikon ihastumaan itseeni. Josta looginen jatkumo on lähteä invavessaan vaihtamaan U:lle vaippaa. Jossa kävikin sitten vaipanvaihdon (ja U:n rattaisiin nukahtamisen) jälkeen todella kiihkeäksi toiminta. Ja sitten heräsin =(. Just kun olisi alkanut romantillinen toiminta.

Eilen oli todella väsynyt päivä, nukuttiin pitkät päikkärit U:n kanssa. Enkä välittänyt metriäkään siitä, että pitäisi imuroida, siivota ja silittää. Kyllä ne odottaa. Jopa huomiseen, koska kohta U:lle ruokaa napaan ja lähtö kohti K-nummea kaveria moikkaamaan. Vauva-mammatreffeille =). Sieltä nopeasti kodin kautta ja Kontulaan mun vanhemmille, jossa siskonpoika tulee heittämään heipat. Ylihuomenna lähtee kotiin.

Mr S:llä on muuten ens viikko lomaa, pitäis keksiä jotain tekemistä. Äkkilähtö johonkin lämpimään?

väsynyttä "palvelua"

viikonloppu hurahti taas vauhdilla. Lauantaina oltiin liikenteessä koko päivä ja siihen päälle vielä illalla anoppi ja appiukko tuli kylään. Onneksi toivat ruokaa mukanaan, kinkkiä larusta. Parhautta. Kiinalaisissa yleensä on tylyäkin tylympi palvelu, mutta tuolla larun paikassa on aivan ihanat omistajat. Se perheen äiti on niin yliparas: liisi loppu, voivoivoi... Ja se niiden tyttö on ihan yli-ihana asiakaspalvelija. Ajautui hieman nyt sivuraiteille.

Käytiin siis mr S:n biologisella isällä, se oli onnistunut lonkkansa murtamaan. Nyt jo onneksi toimintakunnossa, leikkaus oli mennyt hyvin ja toipuu hyvää vauhtia. Ihailivat kovasti U:ta ja taas tuli kassillinen kaikkea lelua, kirjaa, vaatetta matkaan. Voi kun ihmiset vähän vähentäisivät tuota tavaroiden työntämistä. Siellä U oli erinomaisen täydellinen lapsonen, hekotteli ja seurusteli. Sieltä ajeltiin Ikean ihmemaahan. Ikeassa U:lla repesi. Mä olin aivan pinnassa, kun pieni vaan karjui. Ei auttanut ruoka, juoma, juttelu... ja mr S vaan shoppaili. No, saatiin makuuhuoneeseen verhot vihdoin ja muutenkin sitä valmiimmaksi. Enää pitää löytää päiväpeitto (ja mulle kampauspöytä) niin on ihan valmis alakerta!

Lauantai-ilta meni touhuillessa niitä verhoja + valaisimia + taulua paikalleen. Meni hieman myöhäiseksi, kahteen asti niitä väsäiltiin.

Eilen käytiin pitkällä kävelyllä, Tapiolaan asti käppäiltiin. Takaisin tultiin onneksi bussilla. Illalla sitten mr S halusi mennä pizzalle. Lähdettiin keskustaan erääseen turkulaisen miekkosen omistamaan pizzeriaan. Voi elämä sitä palvelua (oikeammin sen puutetta). Kun astuttiin sisään ovesta, joku huikkasi sieltä keittiön suunnasta sentään moikat, mutta muuten ei mitään. Pääteltiin tästä, että paikan saa valita vapaasti. Istahdettiin pöytään, suht nopeasti sentään tuli ottamaan juomatilauksen tyttö. Jonkin alkusalaatin se siitä sitten tuoda lötkäytti pöytään. Siis oikeasti melkein heitti ne salaattilautaset siihen pöytään, saatesanoilla: "tossa salaatit". Pizzat tuli ihan ripeästi, mutta niitä alkupalasalaattilautasia ei siinä vaiheessa korjannut pöydästä... Ihan oli ok lätyt, mutta kun miettii sitä yleistä kokemusta, niin jopa parempi mieli olis varmasti jäänyt jos vaan oltais tosta lähipizzeriasta haettu pizzat. Lasku kun oli yli 40€, alle puoleen hintaan oltais selvitty. Jäi paska maku suuhun. Ihme, ettei mr S reklamaatioiden kuninkaana puuttunut tuohon paikkaan sen kummemmin. Oli vissiin väsynyt.

Nyt vaipanvaihtoon, U vielä lisää terveisensä:
 jo9pi4lö, ,hj8jgthyhe24iäöK2322ws3imoyhi7nju89ko,hyjnn87pöö ,

siis a-p-u-a

U:lla ei ole pian yksiäkään kenkiä enää! Asia on erinomaisen tärkeä, koska U ei todellakaan vielä kävele tai mitään muutakaan liikehdintää juuri harrasta... Mutta jos mamma tykkää kengistä, niin pitäähän pojallakin olla sen mukaan sitten plääkät. Sain saikulla olevan sisko shoppailuseuraksi, lähdemma metsästämään U:lle siis kenkiä. Suuntana ehkä Jumbo? Koska siellä on Stocka. Tai no, olishan toi Tapiolakin... Mutta Jumbossa enemmän vaihtiksia, jos Stockalta ei löydy. Niin, kyllä U diggaa myös kengistä, varsinkin nyt, kun ylettää jalat suuhun. Että mahdollisimman hyvänmakuisia kenkiä ilmeisesti haetaan. Mitäköhän sanoisivat, jos antaisin U:lle koemaistettavaksi kengän kerrallaan ja se, mitä lutkuttaa eniten innolla, ostettaisiin?

Ostin eilen vauvakirjan. Siis sellaisen, johon täytellään kaikennäkösiä olennaisia ja epäolennaisia juttuja vauvan ensiajoista. Vaikka taisin joskus naureskella, ettei todellakaan tuu musta mitään vauvakirjan täyttäjää. No, totesin, että muisti on niin hatara, että hyvä vaan, jos johonkin vähän jotain kirjaan ylös näistä alkuajoista. Kirja sinänsä on ihan hauska, tässä verkkokaupan kuvaus. Samalla totesin, että maksoin "hieman" enemmän kirjakaupasta ostettaessa. Elämä on.

Nyt aamutoimiin, jotta päästään ostamaan niitä elintärkeitä kenkiä!