BMW?

Vaikkei työpaikasta ole tietoakaan, voi silti miettiä jo kakkosauton hankintaa. Tällä hetkellä vahvimpana vaihtoehtona taitaa olla bemari, tarkemmin vielä jokin vanha kolmossarjalainen coupe. Vaikkei oo rahaa todellakaan tällä hetkellä panostaa moiseen, niin saa sitä katella ja pohtia. Nettiautosta jo muutamia mukavia yksilöitä ollaan tutkailtu.

Pinkkiä shampanjaa oli tarjolla, saunassa tarjoiltuna kasvonaamiot naamassa (siis meillä tytöillä, pojat ei moiseen hömppään lähteneet mukaan, vaikka skumppa kyllä kelpasikin) ja hoitoaineet tukassa. Oli kyllä loistava ilta, meri tyynenä ja kaunis kuutamo. Saunan jälkeen ruokana lehtipihvejä kera salaatin. Nams. Kavereiden koiruus sai myös osansa piffeistä. Taisin saada uuden ystävän=)

Tänä aamuna heräiltiin melko aikaisin jo, kello ei oo vielä edes viittä ja jo ollaan laitettu vene pakettiin ja kellariin, heitetty kärry tontille ja kärryn päälle kuomu. Muutaman pahvilaatikon mr S roudas kellarista tänne ylös, mun romuja joita on pitänyt jo aikaa sitten käydä läpi. No nyt on aikaa...

Kohta alan touhuilemaan ruokaa, pitäis vaan tietää milloin toi miekkonen on lähdössä töihin (raukka joutuu tekemään töitä sunnuntaisinkin) niin vois vähän ajottaa tätä ruokailua. Tänään ruokana on lohimurekepihvejä kermaviilikastikkeella, perunamuussia ja salaattia.

someday I´ll be a martyr tooooo

eilen illalla se sitten tuli. Se itkupotkuraivari ja kotivaimomarttyyrius. Mr S tuli töistä kotiin, lösähti koneen eteen (kiltisti kannoin sille välipalan nenän eteen) ja pysyi siinä n+1 tuntia. Vaikka oli sovittu, että lähdetään pesemään vene ja sen jälkeen salille. Toi mies ei vaan tajua jotenkin ajankulkua. Sillä on ihan eri aikakäsitys kun kellään muulla. Kun vihdoin päästiin sinne venettä pesemään (parin unohtuneen tavaran kotoa hakemisen jälkeen) ja oltiin valmiita, kello oli pitkälti yli yhdeksän. Siitä sitten salille. Alkoi pikkunen nälkäkiukku jo nostella päätään, eikä ihan niin pienikään. Varsinkin kun koko mun elämä nykyään kietoutuu sen ympärille, että mitä oon suunnitellut ruoaksi siksi päiväksi ja vihdoinkin saa syödä ja vähän huomiota mr S:ltä. Vaikeeta selittää. Mutta sitten kymmenen jälkeen kun oltiin kotona ja laitoin sitten ne tortillat (joista mr S muisti myös mainita, että on jo syönyt kaksi lämmintä ruokaa tänään, että ei oikeestaan voisi edes syödä blaablaa.) lykkäsin sitten mr S:n nenän eteen tähän koneelle ne valmiiksi täytetyt tortillat. Siitä sitten riemu repes. Ei ollut hyvä ilta eilen, ei. Ihan pian on pakko päästä töihin, vanne alkaa kiristää päätä.

Tänä aamuna mr S teki aamiaisen ja pakkaili ite tavaransa (myös lakanat, joita tarvitaan mukaan). Hieman jotain siis upposi eilisestä itkuilusta sen kalloon. Niin, ollaan lähdössä siis kavereiden mökille Sipooseen. Pitää lähteä kaupasta vähän evästä, mutta sitä ennen piti tulla avautumaan. Toivottavasti parempi ilta tänään. Eiköhän, kaverit lupaili pinkkiä shampanjaa, se helpottaa aina kummasti;)

pipipää

tai hyvin vilkas alitajunta. Toissayönä unissani kuolivat äiti, isä ja mr S. Viime yönä jostakin syliini tupsahti pieni poikavauva, niiden kahden tyttölapsen seuraksi, jotka meillä jo oli ennestään (jotka olivat jo tyyliin esikouluikäisiä, mutta joilla ei vieläkään ollut nimiä). Taas oli pientä ongelmaa, tämä pieni poikavauva kun oli todellinen yllätys. Ei oltu käyty ultrassa, ei oltu saatu äitiyspakkausta, ei ollut pienelle ihmiselle mitään vaatetta jne. Että näin. Niin ja taas vaihteeksi ongelmana oli se, että ei keksitty hyvää nimeä pojalle (eikä myöskään niille kahdelle tytölle). Ehkä hivenen myllää päässä tää meidän sukunimiongelma. Sais nyt jo syttyä se lamppu tossa pään päällä...

Käytiin eilen vikaa kertaa purjehtimassa. Tänään laitetaan paatti kasaan ja talvisäilöön. Käytiin kaveripariskunnan kera katsomassa ilotulituksen SM-skabat. Oli aika mageet sieltä mereltäpäin katottuna. Mukana kuoharia ja donitseja. Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee? Niin ja onneksi oli hyvät varusteet, kun laskettiin paattia veteen, satoi kaatamalla. Onneksi sade lakkasi siinä vaiheessa, kun ilotulitukset alkoi. Täydellinen ajoitus.

Ihan pieni välihuomio tähän lopuksi. En ehkä ikinä suostuis laittaa kakaroitani tossa alhaalla olevaan päiväkotiin. Siellä ei ole lapsilla hyvä olla, jatkuvasti joku huutoitkee siellä. Ei hyvä.

totaalinen pakana

ja vielä kaikenlisäksi yhdeksältä aamulla Lidlin tarjousten perässä juoksija. Oon menossa ehkä suoraan helvettiin... Tarkennus tilanteeseen: sain vihdoin viimein aikaiseksi erottua kirkosta. Helpotuksen huokaus (ehkäpä myös niille kilteille ihmisille, joiden tilastoja oon rumentanut siellä kirkon kirjoissa epäaktiivisena jäsenenä). Niin ja toiseen kauheuteen viitaten: jos on tyätön paska, niin voi tosiaan tutkailla tarjouslehtisiä ja bongailla sieltä vaikka naudan lehtipihvitarjouksen (15,99/kg!!!) ja tarkistaa eilisellä iltalenkillä, että monelta se Lidli siis aukeaakaan aamuisin. Ihan vaan jotta voi viettää aamunsa siellä kaikkien mummujen ja vaarien seassa tarjoushaukkana. Kaikkea muuta kivaa tarttui myös matkaan, kaupassa ei tarttis käydä melko pitkään aikaan (mutta kun se on ainut kiva asia mun päivässä...) paitsi tietty ostaa jotain leipää ja maitoo.

Oltiin eilen illalla siis kävelylenkillä. Muuten ihan ok, mutta tuli myrsky. Ja meillä päällä vaan t-paidat. Että ei tarttenu sen lenkin jälkeen suihkua, kun oli ihan pikkareita myöten märkä. Mulla tosin oli varpaat ihan kuivat, kiitos goretex-kenkien=).

Mr S:llä etäpäivä, pian pitää alkaa touhuilemaan meille lounasta.

keskellä viikkoa

jotenkin hieman lamaantunut olotila, joten ei suurempia kirjoitteluita tässä viime päivinä. Kun ei oikeen kauheesti tapahdu mitään.

Lauantaina Jäkessä ne kaverin synttärit, ihan oli mukavaa. Paitsi että mikä siinä on, että vaikka on ihan hyvät bileet käynnissä, niin jostain käsittämättömästä syystä pitää lähteä johonki räkäseen baariin, jossa ei pysty juttelemaan, juomista saa maksaa ittensä kipeeks, eikä saa edes valita sitä musaa. No, tulipahan käytyä Järvenpäässä baarissa. Vähän ennen pilkkua sieltä kävellen takaisin majapaikalle, jossa isäntä laittoi vielä saunan päälle. Että kello oli sitten lähempänä kuutta kun pääsi kömpimään sohvalle nukkumaan. Niin, se kakku jonka tein, aivan täydellisesti sitä mitä tilattiin. Ällömakea suklaakakku, johon käytin seitsemän levyä suklaata... Kuviakin otin, muttei nyt suostu tää tekniikan ihmelapsi siirtämään niitä kuvia (tai edes yhtä niistä) tänne koneelle tosta puhelimesta. Oon käsi.

Sunnuntai kuluikin sitten sillaillessa, aamupala oli loistava (ite tein=)) ja oli hauskaa vaan möllötellä ja höpötellä kavereiden kanssa sellasessa semikrapulassa. Paitsi että jossain vaiheessa piti lähteä kotiin, koska kaverit tosiaan joutuivat jo hakemaan lapsiaan hoitopaikoista. Kotosalla lisää sohva-aikaa ja melko pitkät päikkärit ihan sängyssä peiton alla. Kunnes Kalle soitti ja pyysi heittämään frisbeetä. Ja mehän lähdettiin. Heitettiin vaan kakstoista reikää tällä kertaa, mutta oli ihan hyvä, että tuli lähdettyä. Sai vähän happea ja liikuntaa, eikä mr S:lle tullut niin pahaa henkistä krapulaa. Heittämästä kotiin, pojat laitto saunan päälle ja siinä odotellessa syötiin pizzat. Niin ja sellasta telkkarituijotusta ym.

Maanantai vain kului johonkin. Tai kävin sentään kaupassa, suunnittelin jopa etukäteen että mitä sieltä ostan. Oon niin ylpee itestäni, sain seittemälläkympillä ruoat lähes pariksi viikoksi. Vähänkö oon tällanen kodinhengetär. Ihan ite tein pienillä kätösilläni alusta asti kasvissosekeittoa. Siitä tuli tosi hyvää. Eilen ruokana oli makaronilaatikkoa, joka myöskin oli aivan loistavan hyvää. Tänään piti olla kalapuikkoja ja perunamuussia, mutta meenki hakee Travista tarhasta, joten syön sen kanssa jotain.

Vähän olin eilen ahkerana. Aamupäivästä zumbasin, illalla käytiin vielä mr S:n kanssa salilla. Mulla ei mahdu mitkään vaatteet päälle, tää kotona olo ei auta tähän laihdutusasiaan...

Nyt jotain pientä aamupalaa ja sitten vois selvittää, että missä se Travisin tarha oikein on, ja miten sinne pääsee=)

pettymysperjantai

Kun on pari viikkoa tässä jo "lomaillut" (lue: stressannut siitä, ettei ole vieläkään löytänyt uutta työpaikkaa ja minkä palkkatodistuksen ne nyt siellä työkkärissä haluavatkaan ja yölliset paniikkikohtaukset on kivoja-tyyppistä lomailua) niin eipä perjantaikaan enää ole kovin kummallinen päivänä. Paitsi että mr S on viikonlopun mun kanssa. Niin ja kaverilla on huomenna synttäribileet, joihin oon tekemässä kakkua. Mutta muuten on ollut päiväohjelmassa päikkäröintiä ja sellasta... Niin ja aamusta oli tosiaan se työhaastattelu. Joka meni ihan penkin alle. Selittelin ihan mitä sattuu, änkytin ja kertoilin täysin päättömiä tarinoita. Työhaastattelut pitäis kieltää lailla. Vaikka välillä on kyllä ollut niitä hyviäkin kokemuksia tosin. Tällä kertaa ei vaan toiminut. Että en kauheesti pidätä hengitystä tän paikan suhteen.

Eilen käytiin illalla leffassa. Kun valitsee leffan sen perusteella, että se menee salissa, jossa on kippaavat penkit, on ihan täysvoitto, kun leffa on vielä hyvä! Käytiin kattomassa Midnight in Paris. Oli hyvä, tunsi välillä vaan itsensä täysin yleissivistymättömäksi moukaksi, kun siinä on niin paljon viittauksia historiaan. Mutta vaikka ei kaikkia tajunnutkaan, niin ei haitta. Hyvä oli silti.

Yhden pienen papukaijan voisin lahjoittaa vähiten pyytävälle. Voi elämä, että toi lintu on rasittava! Yritin tosiaan vähän päikkäröidä, mutta herra Pacolainen oli toista mieltä. Tasainen piippaus häkistä. Vähän kuin herätyskello, jota ei saa torkulle. Ihan hienoa. Nyt toi tuholainen on taas keittiössä, siellä uunin ja seinän välissä. Ei haittaa, kunhan on hiljaa siellä...

sumu-usva

ei mitään uutta auringon alla, muuta kuin että eilen meni hermo totaalisesti. Mr S oli pesemässä autoa ja punttiksella sen jälkeen, mä täällä kotosalla zumbailin ja tanssahtelin x-boxin tahtiin. Siitä kun sitten sain pahimmat hiet kuivattua, raavin kokoon pakkasesta ja jääkaapista jämistä kanapekonipiiraakan, josta olisi tullut maailmankaikkeuden paras jääkaappijämäpiiras. Se oli niin lähellä. Silti niin kaukana. Kun olin ensin hellästi paistanut pelkkää pohjaa kymmenen minuuttia, lisännyt täytteet (mukaanlukien siis täydellisesti maustetun muna-jogurtti-kermaviili-maidon) ja juustoraasteen päälle, yritin työntää piirasta uuniin. Ei vaan onnistunut. Jonka seurauksena tuli sitten ihan extempore uunin siivous todo-listalle. Nälkä oli aivan valtaisa. Hampaita kiristellen soitin sitten mr S:lle, jotta tuo jotain ruokaa matkallaan kotiin. Onneksi oli tajunnut tilanteen tulenarkuuden ja kävi mäkkärin kautta. Fiestasalaatti ja omenapiirakka rauhoittivat kummasti hermoa. Muutenhan olisin tosiaan loihtinut jotain muuta, mutta kun noi ainekset oli oikeesti niitä "meillä ei oo mitään ruokaa, etsitään kaikki mahdolliset jämät kaikista kaapeista" -tyyppisiä, eli kaikki ruoka oli jo käytetty. Se siitä.

Paco on vähän sekaisin. Se päivystää tuolla keittiön lattialla ja välillä huutelee uunin ja seinän välissä olevaan rakoon. Ei taida olla ihan kaikki banaanit silläkään tertussa.

Mulla onkin tänään meikkausopastus. Vähän vaan jänskättää, että miten selviydyn siitä ostamatta puoli kauppaa sen jälkeen...

Korjaus edelliseen, Paco ei huutele sinne rakoon, vaan sieltä raosta. Varsinainen kolopesijä.