uutta haastetta hakemassa

eräs työkaveri (osastomme toisesta ryhmästä) on irtisanoutunut. Vitsaili, että haluanko hänen työnsä. Automaattinen vastaus oli, että en todellakaan, kiitos! Mutta nanosekunnin myöhemmin tajusin, että tässä voisikin olla vastaus mun ahdistukseen liittyen erääseen työkaveriin. Sopivasti tän ryhmän pomokin oli paikalla, joten sanoin, että olisin ehdottomasti kiinnostunut. Myönsin myös (ehkä virhe) että on hieman ongelmia tän nykyisen työkaverin kanssa.

Nyt jänskättää. Olisiko musta TAAS opettelemaan kaikki uusiksi? Tai no, kaikki ja kaikki, kyllähän mä jotain niidenkin hommasta tiedän. Ja samat duunikaverit ja kaikki olis myös... Eli ei oikeesti mikään ihan kauhee hyppy tuntemattomaan olis.

Eilinen oli rankka. Vaikka eihän mun tarvinnut muuta tehdä kun vaan roikkua siinä pyörän perässä. Silti väsytti jumalattoman paljon illalla.

Tänään pääsen suoraan töistä päikkäreille!

Ei oo oikein mitään viikonloppusuunnitelmiakaan, vähän väsyttää, vois vaan olla.

paljon parempaa torstaita

eipä mitään ratkaisevan erilaista ole tapahtunut, mutta olo on miljoona kertaa parempi kuin nyt vaikka viimeiseen viikkoon.

Sain eilen ottaa piiiitkät päikkärit (siis oikeesti yli kaksi tuntia...) ja sen jälkeen käytiin yhdessä kaupassa. En tajua miksi, mutta rakastan ruokakaupassa käyntiä. Siis Mr S:n kanssa. Yksin en niin kauheesti pidä siitä, mutta silloin toki voi tuhlata ihan mielinmäärin mitä kummallisempiin ruoka-aineksiin.

Tässä esimerkki mun yksin kaupassa käynnistä:
Kapriksia, mä taidan tykätä kapriksista tosi paljon vai tykkäänköhän, en muista nyt. Otetaan kuitenkin. Ne sopii sen pizzan kanssa.

(siis näitä puoliääneen mutisen kaupassa, että jos tapaatte jonkun kaupassa, joka viheltelee, mutisee itsekseen kasviksille ja nyrpistelee "pahoille" ruoille, välillä hyräilee, niin se on vaan Sunbeam)

Jooooo, ehdottomasti vihreitä pepperoneja, noita tulisia. Jäätelöä vois ottaa jälkkäriks. Ruoaks on pizzaa, jotain italialaistyyppistä. Joo, toi mikä maksaa 5€/puol litraa on just täydellistä. Otetaan niitä kaks.

Aurinkokuivattu tomaatti on PAKKO ottaa, ei sitä ilman voi olla. Niin, ja tuolla on toi jenkkihylly.

Mac&cheese on pakko ostaa, vaikka maksaa viis euroo yks makaronipaketti! Mutta kun mr S ei oo ikinä syöny mac&cheesee, se on menettäny niiin paljon. Joo, ja tossa on tota maapähkinävoita.

Sitten tarvitaan vielä paahtista ja hilloa, nam!

Niin, ne pizza-ainekset. Basilikaa, rucolaa, ilmakuivattuu kinkkuu. Mutt mä en niin siitä tykkää, mä otankin itelleni noita pepperonimakkarasiipaleita. Joo, ja tossa on toi tapaslajitelma, se kanssa.

Lopputulema oli tän kauppareissun kanssa se, että rahaa paloi yhteen pizzaan melkein satanen, unohdin sitten kuitenkin ostaa hiivan, vieraita tuli paljon vähemmän kun olin odottanut. Mutta se onni tässä oli, että sain kaikkee kivaa, niitä vihreitä pepperoneja on kaapissa vieläkin. Nam.

Turha varmaan mainitakaan, että Mr S:n kanssa kauppareissut on todella paljon erilaisia. Ei tule tollasia heräteostoksia mietittyäkään. Pitää olla jotenkin tosi järkevä.

Mutta kaiken tän jälkeen, siis eilinen kauppareissu Mr S:n kanssa oli hyvä. Illalla käytiin vielä salilla. Olin todella ahkerana, hölkkäilin/kävelin juoksumatolla puol tuntia, sitten soudin melkein kilsan, tein vielä rinta- ja selkälihaksia ja sitten olikin aika lähteä kotiin nukkumaan. Ennen nukkumaanmenoa kyllä luin vielä jonkin aikaa, ihan loistava vampyyrikirja *kiitos pikkusiskolisko* oon nyt kolmannen osan alussa.

Tänään oon pari tuntia töissä, sitten Mr S tulee hakee mut pärrällä ja mennään harjoitteleen prätkän hallintaa. Pitää kyllä käydä nyt hakee aamupalaa, kun ei tiedä milloin seuraavaksi saa ruokaa...

sekoilua

Yöllä sanoin mr S:lle, että mulla on nyt vähän huono olla. Mutta kyllä mä tän selvitän itekseni. Mr S muistutti, ettei me ihan turhaan käyty pariterapiassa, että kyllä silläkin on jotain tekemistä mun pahan olon kanssa. Ainakin mun olo vaikuttaa ihan suoraan siihen. Kysyin, että mitä hyötyä siitä terapiasta oli sille? Vastaus oli omituinen, en saanut siitä oikein kiinni. Jotain asioiden laittamista kokojärjestykseen. Kai mun olojen mittaamista? En haluaisi, että mä oon aina se, jota pitää varoa, joka voi mennä rikki. Ei se tunnu yhtään reilulta. Että toinen joutuu hiipimään mun ympärillä varpaisillaan.

Keskustelu lähti siitä liikenteeseen, että mr S yritti olla mulle ihana, pussaili ja halaili ja mä jäädyin totaalisesti. En vaan pystynyt tekemään yhtään mitään. Makasin sängyllä ja toivoin, että saisin nukahtaa. Mä oon jotenkin ihan uupunut, väsynyt, voimaton. Kai tää tästä.

Niin, oon myös täydellinen sokerinarkkari. Jätän karkit töihin, mutta sitten syönkin niitä ihan urakalla koko työpäivän ajan. Tänä aamuna odotin vaan, että pääsen työpöydän ääreen, kun täällä odotti kaksi pussillista karkkia. Hyvä ettei ollut kauheet sokeritärinät päällä... ei hyvä.

unta

aamuyöstä/aamusta näin unta eräästä ihmisestä, joka auttoi mut läpi siitä vaikeasta ja sumuisesta eron jälkeisestä ajasta. Se oli aika surkuhupaisaa aikaa, kaksi rikkinäistä luukasaa lohduttamassa toisiaan. Mutta unesta. Siinä kaikki oli hyvin, pikkusisko suomessa mun kanssa, oltiin lapsuuden kotona, valmistautumassa kirkkoon lähtöön. Jostain kumman syystä tää ystävä tuli myös bussiin, joka oli menossa kirkkoon. Elämä oli oikein, hyvin. Jossain vaiheessa tää ystävä katos siitä bussista. Siihen heräsinkin, kun en löytänyt enää sitä ystävää liikkuvassa bussissa.

Tää ystävä on menossa parin kuukauden päästä naimisiin. Oon iloinen ja onnellinen sen puolesta. Että löysi jonkun, jonka kanssa haluaa jakaa kaiken. Pienen hetken monta vuotta sitten toivoin, että se joku olisin ollut minä, mutta onneksi oltiin molemmat liian järkeviä moiseen. Oon niin iloinen, että säilyttiin hyvinä ystävinä, vaikka koeteltiinkin niitä rajoja.

Eilen piti tosiaan siivota/järjestellä. Jäin kiinni yhteen kirjaan. Eli ei tullut tehtyä mitään. Eikä edes ole huono omatunto. Paitsi ehkä siitä, että mrS:llä ei välttämättä ollut silitettyä paitaa tälle päivälle... no, kyllä se osaa itekin silittää.

Muuten hassua, miten yhdessä päivässä voi muuttua maisema aivan täydellisesti. Eilen aamulla oli vielä aika harmaata, tänään kaikki on vihreenä ja kauniina. Kevät!

eilinen, tämä aamu

kiukkua. Tai väsymystä. Tai vähän kumpaakin? Mr S huolestui eilen, kysyi monta kertaa, olenko masentunut. Kai hieman, ei sitä voi ääneen sanoa, silloin se olisi totta. Ärsyynnyin eilen tolkuttoman paljon kahdesta asiasta: 1) Mr S söi sipsejä äänekkäästi. 2) kirjoitin erään salasanan väärin. Suhteellisuudentaju ainakin on hukassa.

Eilen oli vauhdikas päivä. Autonpesua, salia, sukulaisia, ystäviä kahteen eri otteeseen, huonekalun roudaamista. Keskusteluja mahdollisesta perheenlisäyksestä. Jotain, johon olen pyrkinyt koko pienen elämäni. Nyt tuntuukin siltä, että en ole vielä valmis. Äidiksi. Haluan ennen sitä vielä ajaa prätkäkortin, ostaa oman prätkän, laihtua 25 kg, käydä Australiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Kanadassa.

Tästä päivästä voi tulla ihan hyvä. Ajattelin illalla siivota, järjestellä. Laittaa pois kaikki turhat tavarat. Se puhdistaa jollain tavalla koko ihmistä. Turhasta luopuminen. Varsinkin, kun itse saa päättää, mikä on turhaa ;)

moottoripyöräkausi avattu!

mutta miksi, oi miksi meidän pitää aina liioitella kaikkia asioita? Ehkä ensimmäiselle päivälle tollainen kahdentoista tunnin vääntö on hieman liikaa. Ja persaus aivan rikki. Kypärän käyttö vaatii myös hieman totuttelua. Mutta kaikesta huolimatta oli mukavaa. Käytiin vähän joka puolella, päädyttiin Heinolaan syömään.

Vappu meni... eri lailla. Kun olin ehkä pienessä mielessäni suunnitellut. Ei yhtään pöllömmin. Hahaa, unohtui mainita perinteinen vappuriita, joka edelsi tuota kaikkea seuraavaksi mainitsemaani. Sain viestin henkilöltä, jonka kanssa olen viettänyt kaksi erittäin railakasta/mieleenpainuvaa vappua. Siitähän riemu repesi. Ja mulle itku. Muutenhan voin oikeen hyvin olla ystävä kundien kanssa, mutta tää yks henkilö on aivan sietämätön mr S:n mielestä. Mutta jokatapauksessa siitäkin selvittiin...

Oltiin Håkanissa alkuilta (luulin, että se viistoista kesäisenä siellä viettämäni vappu olisi jäänyt viimeiseksi, mutta näköjään ei) ja jatkettiin DTM:ään. Yleensä siellä tuntee itsensä erityisen omituiseksi, kun on ainut normaali, mutta tällä kertaa oli kyllä ihan tavis muiden joukossa. Ei yhtään paha.

Syöpöteltyä on tullut ihan hulluuteen asti, tänään vetäsin ihan huoletta ison pizzan naamariin. Luulin, että vatsalaukku olis jo vähän pienentynyt, mutta ei näköjään. Huomenna taas ruotuun. Ja katumusharjoituksia salilla =)

Eilinen meni ihan vaan kotona pöllötellessä, mr S nukkui kuuteen asti illalla. Seitsemältä oli varattuna lounas ravintola Anista. Oli hyvät pöperöt. Hassua, että asuttiin siinä samassa rakennuksessa vuosi, eikä käyty siinä kertaakaan. Meidän menetys.