viikonloppu häämöttää

Miten voi tuntua näin tuskaiselta, vaikka on ollut vajaa viikko. Miten ihmeessä selviän ens viikosta??? Toisaalta ens viikolla on jo vaikka kuin paljon palavereja ja tiistaina meen aamulla jalkaterapeutille ja vaikka mitä. Että kun vaan on tarpeeksi tekemistä, niin kai se menee.

Just niittailin kiinni mun housuja. Eikä ne revennyt mistään haaruksista tai muualta sellaisesta paikasta, että voisi sanoa että oma vika kun on niin läski. Niistä purkautui puntista ommel. Eli taas toinen lahje ylipitkänä. Miten mulla voikin olla nyt näin hyvä tuuri kaikkien mun housujen kanssa? No, pika-apuna sitten tollanen niittaaja (sellainen, jolla laitetaan vaikka kaks paperia yhteen...) ettei vallan pääsis näyttään hassulle ja menee vaikka rikki.

Mun pää alkaa pikkuhiljaa sekoomaan tästä laihdutuksesta. Vaikka en oo edes mitään kieltänyt itseltäni, vähentänyt vaan massiivisesti ihan kaikkea, niin tänä aamulla tuolla pihalla tuoksu pepperonipitsa. Olisin voinu vaikka mukiloida jonkun jos vaan oisin saanu sitä pizzaa. Tänä aamuna vaaka (jep, uskaltauduin vihdoin) näytti 73,3kg. Että se sitten siitä. Pakko vetää vaan tiukemmalle tätä syömisjuttua. Hiilarit ei vaan tee hyvää. Pitää yrittää taas vetää ne ihan minimiin. Jos vihdoin pääsis alle sen 70kg:n.

Kauhee käkätys kuuluu tuolta kahvihuoneesta, pitänee mennä kohta katsomaan mitä siellä tapahtuu...

Eilen oltiin pesemässä/maalaamassa mr S:n pikkukämppää, jota se vuokraa. Se laitto edellisen vuokralaisen pellolle ja nyt laitetaan sitä kuntoon, kun se oli aika lääväkunnossa tän edellisen jäljiltä. Ainut puhdas kohta siinä kämpässä oli vessaharja *hyök*. Eli ei luultavasti ollut koskaan siivonnut siellä. Asu siellä joku kolmisen vuotta. Että näin. Vielä olis keittiön kaapit pesemättä ja vessan ovi maalaamatta ja sitten saa seuraava muuttaa sisään...

torstai voisi olla toivoa täynnä

Jos olis ollut tiukkana ja jatkanut ruokapuolella tiukkaa linjaa. Mutta ei. Oon jotenkin lipsahtanut aika pahasti. En tänäänkään uskaltanut vaa´alle, niin läskipossu olotila. Nyt pitää ottaa ittensä puhutteluun. Tossa pikkusiskon meiliä lueskelin ja se oli juossu juoksumatolla kaks kilsaa. Mä kasasin sen hiton lipaston ja mulla on reidet kipeet! Että ehkä pitää tehä jotain. Ja sitä paitsi, kun alottaa jonku tollasen urheiluharrastuksen, saa uusia vaatteita. (Hieman oon välineurheilija, pakko myöntää). Että vois mennä eka shopauttaa jotain jumppa/salivaatteita. Sitten pitää varmaan mennäkin sinne salille. Kun vaan ois aikaa ja voimaa. Pitää jotenkin priorisoida.

melkein maanantai

Pitäis lailla kieltää tällaiset vajakkiviikot, että ensin ollaan töissä ja sitten on vähän vapaata ja sitten taas töihin... Mr S joutu myös tänään töihin, että onneks sentään se vähän lohduttaa. On ollu niin rikkovaa lähteä töihin, kun toinen jää kuorsaamaan. Ihan mukavaa kyllä, kun on jo keskiviikko, niin kohta on jo taas viikonloppu. Ei meillä tietääkseni oo mitään kummallisempia suunnitelmia viikonlopulle, mutta voipahan ainakin nukkua pitkään. En ymmärrä mikä muhun on mennyt, voisin nukkua nykyään vaikka puoleenpäivään saakka. Ennen olin pystyssä kuudelta. Viikonloppusin ehkä vasta kaheksalta. Eikö vanhetessa pitäis unien jotenkin huonontua tai jotain?

Eilen kokosin vihdoin viimein mun meikkipöydän. Tai siis toissapäivänä sain sen vasta, vastahan sitä olin vuoden kinunnut. Ei tee hyvää meikeille olla kosteessa ja lämpimässä vessassa. Nyt on ihan oma meikki/kampauspöytä. Jee! Ostin maanantaina uuden puuterin ja sellasen kulmakynän. Olisin halunnut ostaa Chanelin puuterin, mutta se oli kaikkein kallein, niin köyhäilin ja ostin "vaan" Guerlainin putskun, joka makso kakskyt euroo vähemmän. Silti... en nyt oo ihan varma, oonko kovin tyytyväinen tähän puuteriin, niin seuraavaks taas se chanel kehiin. Mitä vanhemmaks tulee, sen kalliimmaks nää meikit käy... Ei olis enää paluuta mihinkään halparipsareihin, pitää olla lancome tai dior tai vastaava. Oonkohan hieman pilalle hemmoteltu?

Ei punnitusta tänään, eilen oli hiilaribileet, aamupalaks vaaleeta leipää, ulkona käytiin syömässä ja otin oikein kermasen kanapastan, sitten iltapalaks vielä pulla. Eli aika turpee olotila tällä hetkellä, niin en uskaltanut vaa´alle. Eilen katoin illalla dokkaria sellasista kahesta toimittajasta, jotka yrittää laihtua viidessä viikossa kokoon xxs tai 00. Ne oli jo valmiiks niin laihoja että mun teki mieli kiljua. Kai se vaan pitää laittaa ittensä kuriin. Lopettaa tää herkuttelu. Jos edes mahtuis sitten joihinkin vanhoihin vaatteisiin. Tiedoksi vaan, että oon ollut laiha. Kolme vuotta sitten. Mutta parisuhde ei vaan sovi mulle, mä lihon! ÄÄÄH!!!

Uuden vuoden tuskaa

Tajusin tässä, että on enää tämä kevät aikaa valmistua. Eihän tässä vasta kun kahdeksan vuotta olla roikuttu tuolla koulussa. Mutta eikös sitten tulekin tuplat parempi insinööri, jos on tuplapitkään opiskellut, vai? Myös laihdutusprojekti ahdistaa hieman, kiloja on edelleen se yli 70, tosiaan, voisi kertoa tähän väliin, että lyhyyttä on se 163 cm. Joten ylipainoa on... Ens synttärinä täytän 28. Jotenkin sitä aina kuvitteli, että tähän mennessä ois elämä hollillaan, kunnon työpaikka, kersa tai pari, talo, kesämökki, farkkuauto, koira ja kaikki ne sellaiset tavallisuudet. No, onhan meillä koti, farkkuauto, prätkä, skootteri ja metsää. Taas eilen ne tavalliset keskustelut naimisiinmenosta, lapsista ja sen sellaisista. Että naimisiin ei mennä vaan sen takia, että se on muotia, lapsia ei oo nyt varaa tehä (ainakaan ennen kun mä valmistun) jne...

Viikonloppu meni ihan rattosasti, perjantaina käytiin mun vanhemmilla, mr S kävi saunassa iskän kanssa, syötiin ja sen sellaista. Lauantaina käytiin kyläilemässä Mäntsälässä (se on oikeesti pitkällä) ja kun sieltä ajeltiin kotia päin, käytiin poimimassa mr S:n mummi ja vaari kyytiin. Ne kävi ekaa kertaa meillä. Juotiin kahvit siinä ja turistiin ja sellaista, sitten ajettiin ne takaisin kotiinsa. Tosin mentiin maisemareittejä, ajeltiin keskustan kautta ja näyteltiin kaikkia jouluvaloja sun muita. En tosin tiedä, kuinka paljon mummi sai siitä irti, kun se on melkein sokee. Ja vaari on vastapainosesti kuuro. Mulla kun ei oo yhtään isovanhempaa enää elossa, niin oon vähän ominut noi vanhukset, ne on niin perimummi ja -vaari. Kun oltiin viety ne kotiinsa, niin mentiin leffaan. Käytiin kattomassa Kauneuden hinta -niminen leffa. En nyt voi tietää, mikä se olis englanniks. Mutta siinä oli Penelope Cruz, (alasti) joten se oli mr S:n mielestä hyvä leffa. Oli se munkin mielestä, se oli vähän itkettävä ja sellainen.
Eilen nukuin pitkään (olin sängyssä puol kolmeen) ja sitten vähän syötiin ja käytiin kävelyllä ja sen jälkeen katottiin vaan telkkaria. Oli oikein leppoisa sunnuntai. Mr S on vielä tän päivänkin vapaalla, heitti mut töihin ja lähti touhuamaan jotain omia juttujansa. Ainakin ilmeisesti vie meiän macin huoltoon, kun se vinkuu.

Nyt meen kyllä aamukahville. Johan tässä on melkein puol tuntia oltu töissä...

Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Mulla ei kovin lupaavasti tunnu alkavan tää uudenvuodenaatto. Näin viime yönä taas unta exästä. Niin syvältä. Aikaisemmissa unissa sentään mr S on ollut kuvioissa mukana muistuttamassa itsestään, mutta nyt ei ollut edes sitä. Ei vaan tee hyvää, että se ex on samassa talossa töissä (vaikka en oo kyllä sitä nähnytkään kertaakaan sen ekan kerran jälkeen) kun kuitenkin vaikuttaa vieläkin näin pahasti. Miten voi vielä yli neljän vuoden jälkeen? Pitää vaan yrittää olla ajattelematta sitä.

Ollaan tänään menossa kavereille Järvenpäähän viettämään uuttavuotta. Ei ihan kauheesti huvittais, mua väsyttää vaan aika paljon. Enkä ole alle 70kg. Tavoitteena oli. En tänään käynyt edes vaa´alla aamulla, kun oli niin turvoksissa ettei edes sormus mahtunut sormeen. Oli eilinen iltapala hivenen suolaista... Mutta hyvää. Tänään taas tulee syötyä ja juotua ja painonhallinta taas perseelleen. Sais olla olematta tällasia syöpöttelyjuhlia. Varsinkin kun mulla on niin heikko toi itsekuripuoli. Kun on kaikkea hyvää, niin pakkohan sitä on syödä ihan hulluna kaikkea.

Käytiin eilenkin shoppaamassa. Mr S löysi itelleen kahet farkut ja yhen aika siistin nopeenhopeen t-paidan. Mä en taaskaan saanut mitään. Olisin ollut kokeilemassa farkkuja, mutta mr S veti herneet nenukkiin, kun mun piti katsoa sen sovittamia vaatteita. Kiukkuhan siitä taas tuli. Mäkin tarvitsisin aika kipeästi uusia housuja (oikea sana on tosiaan kipeästi, tällä hetkellä sellaiset farkut jalassa, jotka tekee vatsaan miltei pysyvät tatuoinnit saumoillaan).

Kaikesta huolimatta, hyvää Uutta Vuotta kaikille meille!

pikalöpinä

Pitäisi siis oikeasti tehdä töitä, niitä näköjään riittäisi. Mutta pakko nopeesti laittaa taas pientä valitusta. Eilen lisää shoppailua, eikä vieläkään löytynyt mitään! Kamalaa. Nyt on vaan pakko laihtua. Parturissa tosissaan kävin, ihan vaan siistimässä vähän väriä ja pikkasen ohenteli vaan tätä pehkoa. Yritän (yleensä se on siihen jäänytkin) siis kasvattaa hieman pidempää pehkoa. Saa nähdä kauan mä tällä kertaa jaksan.

Näin unta taas vaihteeks exästä ja ex-anopista. Pelottavaa. En yhtään tykkää siitä, miten se vieläkin kummittelee mun mielessä.

Työpaikan ruokailun hintakin nousee ja kaappikin on sekaisin ja mä oon läski! Että siinä ne pikavalitukset. Paino aamulla 73,2kg.

töissä taas

Käytiin eilen alennusmyynneissä. Ei löytynyt mitään! Kokeilin varmaankin kolmeasataa eri vaatetta ja mikään ei ollut hyvä. Oon vaan liian läski. Saatiin joululahjaksi sellainen kehonkoostumusmittari (lue: vaaka, joka kertoo kuinka rapakunnossa oikeasti oot) ja eihän se tietenkään mitään kivaa näyttänyt. Väitti mokoma, että mun rasvaprosentti on 44,8. Tosin tottahan se varmaankin on. Mutta masensi kuitenkin. Ainut positiivinen luku siinä vaakahässäkässä oli se, että sisäelinten ympärysrasva oli mulla ihan ok. Miekkosella sekin oli ihan tapissa. Että eilen sitten käytiin lenkillä. Tosin vieläkin oon vähän räkäinen ja miekkonen ei ihan muistanut sitä. Niin meinasin kuolla.

Joulu meni ihan mukavasti, oltiin tosiaan hotelli Flamingossa. Se kylpyläosuus oli ihan kiva, mentiin liukumäkiä ja vaan lilluttiin porealtaassa ja sellaista. Ruokaa oli riittävästi, se oli syömäkelpoista ja jouluista. Vähän oli sählinkiä huoneissa ja varauksissa ja sen sellaista. Mutta loppujen lopuks meni aika kivuttomasti sitten kuitenkin.

Luulin, ettei ostettais lahjoja tänä vuonna ja kaikki olikin ostanut ihan hulluna kaikkee. Tai oikeestaan äiti ja sisko oli tehnyt ite. Sisko oli mulle tehny villasukat, se oli tosi kiva, kun mulla ei ollut yksiäkään olemassa. Ja aina välillä kolottaa nilkkoja... Äippä oli tehnyt sellaisen kivan kaulakorun ja kaulaliinan. Sitten äipältä sain vielä kirjan. Toiselta siskolta sain tuoksukynttilöitä ja sellaisen käsienkuorintajutun. Miekkoselta tuli keittiöliinanpidike, koruteline, pari kaulakorua, kirja (jonka luin jouluaattoyönä), suoristusraudan (joutu palauttaa, kun oli rikki), värityskirjan. Siinä ne tais olla. Sille ostin suolamyllyn, kirjan, sarjakuvakirjan, tyynyn, kameralaukun, naamarasvaa. Mutta lupasin että ostetaan sille sitten kaikkea mitä se tarvii (farkut, kengät, silmälasit) nyt alennusmyynneistä. Tosiaan. Ei ihan helppo juttu etsiä sille farkkuja. Eli ei löytynyt mitään. Sekin raukka kokeili vaikka kuinka monia housuja, mutta mikään ei sopinut.

Perjantaina mentiin möksälle yhen kaverin ja sen tyttöystävän kanssa. Syötiin, juotiin ja pojat kävi saunassa. Pelailtiin yöhön asti yhtä sellasta peliä, jonka mr S sai siskon mieheltä. Se oli hieman haastavaa, kun ei kumpikaan meistä ollut pelannut kun kerran sitä peliä ja ei jaksanut ihan lukea ohjeita ja kaikkea. Mutta kyllä me sitten saatiin se pelattua loppuun. Aamulla nukuttiin pitkään, herättiin aamupalalle, mentiin pikkupäikkäreille... Lauantai-iltana mentiin vielä siskon perheen luokse. Siellä oli hieman kireähkö tunnelma, siskon mies oli ostanut itselleen joululahjaksi blueray -soittimen. Siskon mielestä hieman turha laite. Sitten niiden nuorin (kolmevuotias tyttö) rupes valitteleen vatsaansa ja olikin sitten kai yöllä alkanut oksentelemaan. Että ei ihan kauan viihdytty siellä, kun munkin piti päästä nukkumaan, kun rytmi oli päässyt hieman sekoittumaan.

Eilen tosiaan käytiin vaan lenkillä aamulla (kauhee tappelu) ja shoppailemassa (lisää kinastelua) ja sitten äidin ja isän kanssa syömässä. (mulla pinna kireenä) sitten pääsinkin kotiin nukkumaan. Mr S on lomalla vielä yli viikon. Toivottavasti tekis kotonakin jotain. Siellä on hävityksen kauhistus. Turha ehkä toivoa. Mutta joo... Tänään on sentään parturi töiden jälkeen. Jotain kivaa sentään. Vähän on jotenkin kiukku päällä. En edes oikein tiedä että miksi.

Kai se pitää katsoa, että mitä kivaa duunikaveri on jättänyt mulle, kun se ite lähti lomalle.