Miten voi tuntua näin tuskaiselta, vaikka on ollut vajaa viikko. Miten ihmeessä selviän ens viikosta??? Toisaalta ens viikolla on jo vaikka kuin paljon palavereja ja tiistaina meen aamulla jalkaterapeutille ja vaikka mitä. Että kun vaan on tarpeeksi tekemistä, niin kai se menee.
Just niittailin kiinni mun housuja. Eikä ne revennyt mistään haaruksista tai muualta sellaisesta paikasta, että voisi sanoa että oma vika kun on niin läski. Niistä purkautui puntista ommel. Eli taas toinen lahje ylipitkänä. Miten mulla voikin olla nyt näin hyvä tuuri kaikkien mun housujen kanssa? No, pika-apuna sitten tollanen niittaaja (sellainen, jolla laitetaan vaikka kaks paperia yhteen...) ettei vallan pääsis näyttään hassulle ja menee vaikka rikki.
Mun pää alkaa pikkuhiljaa sekoomaan tästä laihdutuksesta. Vaikka en oo edes mitään kieltänyt itseltäni, vähentänyt vaan massiivisesti ihan kaikkea, niin tänä aamulla tuolla pihalla tuoksu pepperonipitsa. Olisin voinu vaikka mukiloida jonkun jos vaan oisin saanu sitä pizzaa. Tänä aamuna vaaka (jep, uskaltauduin vihdoin) näytti 73,3kg. Että se sitten siitä. Pakko vetää vaan tiukemmalle tätä syömisjuttua. Hiilarit ei vaan tee hyvää. Pitää yrittää taas vetää ne ihan minimiin. Jos vihdoin pääsis alle sen 70kg:n.
Kauhee käkätys kuuluu tuolta kahvihuoneesta, pitänee mennä kohta katsomaan mitä siellä tapahtuu...
Eilen oltiin pesemässä/maalaamassa mr S:n pikkukämppää, jota se vuokraa. Se laitto edellisen vuokralaisen pellolle ja nyt laitetaan sitä kuntoon, kun se oli aika lääväkunnossa tän edellisen jäljiltä. Ainut puhdas kohta siinä kämpässä oli vessaharja *hyök*. Eli ei luultavasti ollut koskaan siivonnut siellä. Asu siellä joku kolmisen vuotta. Että näin. Vielä olis keittiön kaapit pesemättä ja vessan ovi maalaamatta ja sitten saa seuraava muuttaa sisään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti