Viileetä

tulihan se talvikin sieltä. Sai kaivaa talvitakit (kaikki 2, joista toinen ei edes mahdu kunnolla päälle) esiin. Löysin myös yhden kaulaliinan, josta ei ole mitään muistikuvia. Ehkä joku on vahingossa jättänyt sen meille? Tai sitten olen sen viime talvena ostanut / saanut ja vauvasumuissani unohtanut. No, kiva oli kuitenkin. Hattuakin olen parina aamuna käyttänyt. Vaikka hattupäiset kuskit onkin mitä epäilyttävimpiä otuksia... Liityin siis siihen joukkoon.

Hieman on viileetä kotirintamallakin. Mä olen jostain syystä loputtoman väsynyt. Siis ihan fyysisesti, sammun saman tien kun pää osuu tyynyyn ja haaveilen siitä hetkestä heti aamusta alkaen. Henkisesti suht hyvä olla, jokin talviunimoodi vaan päällä. Niin, mutta siitä viileydestä. Myin U:n pinnasängyn tarvikkeineen ja siinä sivussa sitten kaikki vanhat vauvanvaatteet. Kuulemma myin liian halvalla ja mr S oli just laittamassa niitä myyntiin jollain omalla systeemillään, jolla olis tienannut satasia! Pah, sanon minä, hyvä, että saatiin pois kuleksimasta. Tätä nyt ollaan pari päivää kiukuteltu puolin ja toisin. Asiaa, jolle ei enää voi yhtään mitään. Olkoon. Toinen asia, joka hiertää on se, että tosiaan simahdan välittömästi sänkyyn osuessani. Ei oikein noi aviolliset velvollisuudet ole olleet päällimmäisinä mielessä, siitähän mr S on syvästi loukkaantunut. Olkoon.

Kohta nukkumaan... onneksi huomenna perjantai ja viikonlopuksi ei ohjelmaa. Aion nukkua niin pitkään kun ikinä!