vaikka valosuus ei enää haitannut, (mun veikkaus osui pieleen, mr S oli eilen laittanut verhot nätisti roikkumaan ihan sieltä mistä niiden kuuluukin roikkua [nippusiteillä tosin, mutta nyt ei puututa siihen]) niin unet haittas. Viime yönä tapahtui melko paljon mun unissa. Ensin oli sellainen pyörremyrsky Hakunilassa, että pari taloa lähti pois paikoiltaan, meidän talo meni hieman rikki ja kaikki oli hieman paniikissa ja sekavaa. Isosiskolta jouduttiin amputoimaan vasen käsi kokonaan. Välissä oli kaikennäköstä sekavaa, mutta sitten olikin jo isän vuoro kuolla. Eli todella ahdistavia ja pelottavia unia.
Tänään kaikkea outoa selvitystä töissä heti aamusta, kohta onneksi pääsee enkuntunnille vähän päätä pois näistä asioista. Niin ja eilen jaksoin raahautua kuoroon, jossa oli melko tylsää. Taputettiin tahtia ja laulettiin ehkä kolmea eri nuottia. Varmastikin eri hyödyllistä, mutta silti tylsää. Vähän luovuttanut olotila, sellainen että nyt vaan kattelen että mihin tää elämä seuraavaks heittää.
2 kommenttia:
voi v...u.
tanaan juurikin tammosta. (myoskin taallapain maailimaa.)
kyllä se siitä. toivottavasti. tähän on vaan pakko uskoa, asioilla on tapana järjestyä.
Lähetä kommentti