Isoja Asioita

kotiin kun pääsin (edelleen hieman itkuisen oloisena) soitti lapsuudenystävä. Paras sellainen. Ikävillä uutisilla tavoitteli, äitinsä oli kuollut pari viikkoa aiemmin. Itkuhan siitäkin tuli, ihminen, joka oli mulle melko pitkään ihan varaäiti. Katsoi meidän touhuiluja, pari kertaa taisi viedä mua paikattavaksikin, kun koira oli purrut tai olin kaatunut pyörällä. Antoi meidän lainata mekkojaan ja helyjään leikkeihin. Teki maailman parasta unelmatorttua. Ei voi ymmärtää, miten ystävä on jaksanut, ihan todella tyynesti kertoi asian (ehkä rauhoittavilla oli osuutta asiaan?) ja pyysi mua kertomaan eteenpäin meidän porukoille. Äidille soitin, melkoinen shokki oli hällekin. Kuitenkin alta kuuskymppinen, perusterve nainen. Juuri oli jäänyt eläkkeelle. Syöpä oli vienyt päivissä (varmaankin kuukausissa - vuosissa, mutta löytyi vasta muutama päivä ennen kuolemaa).

Hautajaiset parin viikon päästä, vaikeaa ajatella. Juuri oli tädin hautajaiset, myös syövän uuvuttamana meni.

Mr S tuli kotiin, hieman ihmetteli mun itkuista olemusta. Ei varmaankaan kumpikaan perjantainen tilanne olisi erikseen ollut mitenkään niin maatajärkyttävä, surettava, mutta tuolla tavalla yhdessä tuntui, että oli melko surkea päivä. Kehityskeskustelu käytiin mr S:n kanssa läpi, totesi vaan, että pomot kertoivat juuri sen, mitä olen itse tässä kertoillut olostani melkein vuoden. Sai mut paremmalle fiilikselle siitä asiasta. Lupasi tulla hautajaisiin mun kanssa.

Lahjoi, se auttaa aina. Sain kaulakorun, johon voin ripustaa sormukseni. Tällä hetkellä kun sormuksen alta sormen iho on aivan tulehtunut ja kuoriutuu, enkä voi käyttää siis sormusta. Sain myös kultapossun =). Säästöpossu siis, jonka kyljessä lukee kultapossu, sisällä oli yksi kultaraha. Sieltä voin kuulemma laskea, että kuinka monta vuotta ollaan oltu naimisissa. Saan yhden kultarahan jokaisesta aviovuodesta. Ihana idea.

Niin toinen iso asia. Tehtiin tarjous tontista. Toivotaan tosissaan, että menis läpi. Huomiseen asti tarjous voimassa, lupas välittäjä tänään jo soitella? Kävästiin tänään aamulla tontilla kattomassa, melkoisen pieni se on, mutta eiköhän siihen jokin torppa saada pystyyn. Tosin jo ensimmäinen kina/riita siitä saatiin jo aikaiseksi, eli kivaa rakennusaikaa meille vaan...

Eilen käytiin leffassa ja syömässä. Tehtiin sellainen virhe, että mentiin leffaan ensin. (Green Hornet oli leffa, ihan ok, aivot narikkaan -pätkä). Siitä kun yritettiin mennä ensin Texasiin syömään maailman parhaat hampparit, oli keittiö kiinni. Siis Helsingin kaupungin keskustassa kello vähän yli kymmenen perjantai-iltana! Argh millainen tuppukylä voi olla. Parissa muussa ravintolassa käytiin sitten kysymässä, mutta olivat myös jo laittaneet keittiön sulki. Viimein Grande Grillissä meitä onnisti, mutta mua ei sitten onnistanutkaan ruoan suhteen. Otin lehtipihvin (luulin, että on melko perusvarma valinta) joka olikin sitten ihan täysin purukumia. Kerrankin minä valitin ruoasta, eikä aina vaan mr S. Sain uuden annoksen, mutta eipä senkään pihvi mikään kovin hääppönen ollut. Oon ABC:llä saanut aina paremmat lehtipihvit ja kyse oli sentään kaksi kertaa kalliimmasta paikasta. Että jep.

Drinksuille mentiin vielä Tornin O´Malleysiin, mutta otettiin vaan yhdet ja kotia kohti. Nukkumaan päästiin joskus kahden jälkeen ja mä olin ihan tikkana pystyssä jo seitsemän aikaan. Vanhuus ei tuu yksin.