en tiedä varsinaisesti että mikä, mutta jokin stressaa nyt aivan ylimääräisen paljon. Lähes kaikki kamat on pakattuna, vielä kaksi viikkoa aikaa muuttaa, mutta silti tuntuu, että pää hajoaa. Että olen tulossa todella todella kipeäksi päästäni. Ajatus hieman houkuttelee, että vaan antaisi mennä. Sekoaisi. Ei tarttis välittää... Mutta se ei ole nyt vaan mahdollista. Pitää olla vahvana, itsenäisenäkin jopa. Hoitaa asioita, joita aikuiset hoitaa. Pitää huoli siitä, että kaikki aikuisten asiat tulee tehdyksi. Muuttoilmoituksia, sähkösopimuksea, asumisoikeussopimuksia. Papereita, jotka olen jo pakannut. Toivottavasti niitä ei tarvitse enää kaivaa sieltä miljoonalaatikosta esiin, kai pitää opetella organisoida paperinsa fiksummin. Löytyisi jotain välillä.
Mr S antoi eilen lakkovaroituksen. Poikaystävyys menee kuulemma lakkoon kohta, jos ei ala palkka (lue: seksi) juoksemaan. Mutta kun on paha olla, ei pysty ajattelemaan edes seksiä. Onneksi aamulla ei ollut vielä lakko alkanut, sanoi rakastavansa. Lakkoon kuulemma kuuluu kainalo (ei kainalopaikkaa), pusuttelut, halailut, rakkauden tunnustukset, ruoan laitto. Mitäköhän vielä.
Pää vaan on ihan liian sekaisin.
2 kommenttia:
Juttujasi välillä seuranneena voisin sanoa että rauhoitu hyvä ihminen, hirvee häsääminen jatkuvasti.
Blogisi nimi on "ei sitku elämälle" mutta jotenkin näyttää että sitä sitku elämää vahvasti elät.
Peace
rauhoittuminen käynnissä, siihen tarvitsi tänään silitystä ja hyvää musaa.
Blogin nimi juontaa juurensa aikaisemmasta minästä, johon välillä huomaan lipsuvani takaisin. Kiitoksia muistutuksesta, pitää elää tätä hetkeä=)
Lähetä kommentti