oli yllättävän kivutonta nousta kolmelta ja lähteä leipomaan. Ihan kuin leipomossa. Välillä on ikävä sitä aikaa, mutta sitten taas. Sitä kiirettä ja stressiä ja sitä elämätöntä elämää niiden yövuorojen välissä, kun kävelee pitkin kämppää kuin haamu, kun pitää nukkua vähän töiden jälkeen, vähän päivällä, vähän ennen töitä. Sitä ei ole ikävä. Oli kyllä vaikea nukahtaa ja mr S:kin heräsi kun olin lähdössä ja kyseli, etten vaan nukkunut pommiin. Onneksi en.
Eilinen meni reippaasti ohi, mutta oli mukavaa. Ostin kipon ja kuponkin tupperista, vaikka pari päivää aiemmin mr S muisti mainita, ettei yhtään kippoa tai kuppoa ole lupa tuoda kotiin. Kuitenkin kun heitti mut sinne, käski ostaa jotain, johon voi laittaa ruokaa pakkaseen. Lisäksi ostin kippoja, joissa saisin evästystä töihin kätevästi.
Tästä tulee hyvä viikko. Nyt on sellainen olo. Tällä viikolla saadaan kämpästä satavarmuus. Pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti