luopuminen

koin kevyen ymmärryksen välähdyksen, kun kämpän ostajat käväisivät. Olen kiukutellut tästä kodista luopumista. Vaikka on aika siirtyä seuraavaan, lähteä etsimään tonttia ja rakentaa se juuri meille sopiva koti, niin silti hieman haikeaa lähteä täältä. Vaikka koti on ollut ihan jokainen asunto, se kirkkonummen perukoilla ollut rintamamiestalokin, jossa sairastin. En pelkää, etteikö uudesta kämpästä tulisi myös koti, mutta hieman haikeutta tunnistin itsessäni. Nyt kun sen oon ymmärtänyt, niin on helpompi sanoa heipat ja jatkaa eteenpäin. Ei pidä elää myöskään menneessä=)

Nyt puhtaisiin, silitettyihin lakanoihin (kokeilin silitys-hyvämusa-hoilotus -terapiaa, toimi) hetkeksi nollaamaan. Täydelliset naiset. (Itsekin olen;))