ja taas yksi kasvonaamio. Alan vakavasti epäilee, että alan rupsahteleen ;) Tänään moista ei kerkeä kokeilemaan, ehkä lauantaina. Siis naamiota, ei rupsahtelua.
Eilen mr S kaappasi mut syliinsä, tosta noin vaan hyppäsin ja laitoin jalat sen ympäri ja pääsin pitkästä aikaa syliin. Joko mä olen menettänyt painoa tai sitten mr S on vahvistunut, koska jaksoi jopa pidellä mua hetken. (Suudelman verran).
Luin myös Juhani Seppäsen kirjaa "Ensimmäinen sana on isä", joka kertoo vähän kuin vahingossa tulleesta lapsesta, joka muuttaa pariskunnan elämän. Huomasin samaistuvani siihen aikaan ennen sitä lasta, mukavaan elämään, onnelliseen parisuhteeseen, joka ei tarvitsisi ketään kolmatta. Onko nainen huono, jos se ei halua lapsia? Vai onko tää vaan itsekkyyttä? Mr S sanoo, että Peter Pan oli ääliö. Ei halua jäädä sinne Mikä-Mikä-maahan ikuisuudeksi, vaan haluaa kokea kaiken, aikuistua ja varmaankin sen lapsenkin. Toisaalta ottaa kyllä munkin halut ja toiveet huomioon ja luulenpa, että jos sanoisin, etten halua ikinä lapsia, tyytyisi siihen. Mutta olisiko se ollut harhaanjohtavaa markkinointia? Epärehellisyyttä, jolla toinen on saatettu satimeen?
Tällä hetkellä lykkään lapsenteon ajankohtaisuutta ja ajatusta sillä, että ei ole vakityöpaikkaa enkä vielä ole edes pitänyt mun levottoman isoja kolmekymppisiä. Pieni paniikki päällä, mitä sitten niiden synttäreiden jälkeen, mitä sitten kun saankin kivan vakityön? Eihän sieltä voi heti jäädä äippärille. Toisaalta mr S on kyllä sanonut jäävänsä koti-isäksi, jos tarve vaatii. Että nyt vaan kovapalkkainen työ mulle, eikä haittaa vaikka pyöräyttäisin parikin kakaraa, kyllä mr S hoitaa... Tällasia tänään.
Viikon päästä perjantaina tädin hautajaiset, keskellä päivää. Pitänee tutkia, joutuuko ottamaan palkatonta vapaata. Täti oli ehkä yks ilosimmista ihmisistä, sillä oli hauska puhetyyli. Aina pilke silmäkulmassa, vaikka sokko olikin ;)
Huomenna kuoron pikkujoulut, saa nähdä tuleeko meille jatkot. Mr S sanoi lähtevänsä karkuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti