mr S lähti tänä aamuna taas reissuun. Oli pakko syödä täällä töissä ihan oikea ruoka, kun ehkä torstaina saa kotona seuraavaksi ruokaa? En oikeesti oo näin avuton, ei vaan huvita yksin. Sitäpaitsi, me Pacon kanssa eletään vallan mainiosti juustosiipaleilla, säilykekurkuilla ja vadelmavichyllä. Tosin noi säilykekurkut ei oo vielä ainakaan ollu Pacon lemppariruokalistalla. Vaikka kyllä lokkii kaikkea, mitä ihmiset vaan sattuu syömään.
Ravattiin eilen isejä läpi. Jätin kyllä viimeisen reissun väliin (mr S:n biologinen isä) kun alkoi olemaan jo niin hirveä ähky ja hedari. Tuli silti ahdettua ja ihan liikaa. Iltapalaa piti kuitenkin vielä syödä kun mr S niin kiltisti teki. (josta tuli mieleeni, että mulla jäi jonkin verran vielä sinihomejuustoa kaappiin... ja on siellä pipareitakin. Eli tän illan ruoka plakkarissa=)). Illalla vakavaa puhetta. Olen liian negatiivinen, mikään ei ole hyvin. No ei ole ei, kun ressaa ihan ylettömästi noi tentit ja koulujutut muutenkin. Enkä oikeesti ole edes tyhmä, vaan ylettömän laiska ihminen. Eilen illalla hieman katoin noita epäorgaanisen tenttikysymyksiä, tein jopa oivalluksia. Oli ihan jees. Nyt vaan pitää muistaa ne oivallukset vielä pari viikkoa...
Töitä pitää ilmeisesti välillä tehdä, meni jo hermo tohon yhteen riivinrautaan... suljen korvani ja meen mun onnelliseen paikkaan... vaaleanvihreänurmikko, vaaleanvihreänurmikko....
2 kommenttia:
tahdon olla hunningolla kans! en jaksa enaa olla vastuullinen ja jarkeva aikuinen. kiittimoi.
aina välillä pitää olla vähän hunningolla, rappiolla, ei huolet paina, ei rasita polla...
Lähetä kommentti