hmm

töissä hiljainen hetki. Työkaveri eläkepäivällä loppuviikon. Tajusin yllättäen, mistä inho tiistaipäiviä kohtaan on tullut. Ala-asteella tiistai oli pisin koulupäivä. Musiikkiluokalla kun olin, saattoi päivä jatkua jopa kuuteen - puoli seitsemään asti. Pitkä päivä pikkuiselle ihmiselle. Tiistai-inho sai jatkoa kirkon "vapaaehtoisen pakollisten" seminaarien, toimintojen yms. muodossa. Tiistait olivat koko lapsuuden ja nuoruuden järjettömän pitkiä päiviä. Ei ihme, ettei nykyäänkään vielä jaksaisi nousta tiistaiaamuisin. On jäänyt alitajuntaan, että tiistai on raskas päivä.

Näin yhtä ihanaa ihmistä toissapäivänä. Juttua riitti monta tuntia. Muistin, että kavereistaan pitää pitää kiinni. Ne jää, silloin kun miehet vaihtuu. Tosin toivottavasti ei ole miehenvaihtoa edessä...

Eilen mr S:n pomo perheineen kävi syömässä ja ihastelemassa Pacoa. Niillä on kolmikuukautinen vauva, joka ei ole kovin kaunis... aika pullukka ja toi valitettavasti mieleeni exän pikkuveljen. Tuli inhoreaktio. Mikä ei ole hyvä juttu noin niinkuin suvunjatkamisen kannalta. Mua pelottaa, että saan jonkun maailman rumimman lapsen.

Meni suhteellisen kivuttomasti, mr S onneksi tajusi, että jos itse kutsuu pomonsa, saa myös siivota ja tehdä ruoan itse. Oli hyvää spagettia.

Kävin eilen lauleskelemassa (kuorossa) töiden jälkeen. Meen ensi viikolla uudestaan. Sitä on kirkosta ikävä. Laulamista, esiintymistä. Viime aikoina käynyt sen verran ev.lut. kirkoissa, on suorastaan tullut ikävä meidän kirkon lauluja. Mutta silti...

Tänä aamuna kävin hammaslääkärissä. Hoitajana toimi opiskelija, joka toimi paremmin kuin se hoitaja, joka mua viimeks sörkki sillä imuriletkulla. Harmittaa, ettei tullut sanottua sille tytölle. Olin jo sanomassa, kuinka hyvin sillä meni, mutta sanat juuttui kurkkuun. Ei tuntunut luontevalta. Vaikka olisin voinut tehdä sen tytön päivästä aivan erilaisen. Harmi.

Eilen illalla mr S raahas mut kävelylle kymmeneltä illalla. Silloin on oikeesti mun nukkumaanmenoaika. Kiukkusin aikani, mutta onneks menin, piristi kummasti. Piti myös saarnan taas siitä, kuinka huonot elintavat meillä on ja kuinka pitää parantaa niitä ja urheilla joka päivä ja blaablaa ei jaksa.

Tänään illalla mennään teatteriin?