Välihuomautus

On tää pitänyt aiemmin jo laittaa ylös, mutta nyt on hetki aikaa. Smart-kuskit (siis sen Smart -merkkisen auton kuskit, eikä suinkaan viksut kuskit) moikkaavat toisiaan. Että sellasta tähän päivään.

U:lla on yksi uusi hammas ja sen huomasi (taas) Jepa-täti. Että ihan ollaan mr S:n kanssa kartalla ton kakaran kanssa ja huomataan uudet jutut ja... No, onpa toi ihan tyytyväisen oloinen yksilö, joten näitä traumoja sitten varmaan jossain terapiassa puretaan x vuoden päästä.

syysväsy

nyt jostain syystä väsyttää tuhottomasti koko ajan. Pitänee mennä vähän aikaisemmin nukkumaan. Kuuden tunnin unet kun vaan ei ole mun juttu. Eikä ton kakaran kanssa päikkärien otto onnistu...

Päivät menee vauhdilla, viikonloput touhuillaan kaikenlaista, arkea yritetään pyörittää joten kuten. Tänään taas U tuli käväsemään mun duunissa, kun mr S tiputti sen siihen matkallaan palaveriin.

Yleisin sana on aivan varmasti tällä hetkellä "EI". Eikä se tunnu tehoavan, ei sitten millään. Väsyttävää sekin.

Ollaan yritetty mr S:n kanssa käydä joka päivä kävelyllä tässä viikon verran. Ihan hyvin on onnistunut, mutta tänään jostain syystä harmittaa ja väsyttää niin hirveästi, että saa nähdä, jaksanko vääntäytyä. Pakko kai se on.

pienissä häissä

eilen oli siskonpojan häät. Tai siis vastaanotto, keskiviikkona pamauttivat jo naimisiin. Voi elämä, että on hermoja raastavaa olla tollasen vuoden ikäisen kakaran kanssa paikassa, jossa pitäisi suurinpiirtein olla paikoillaan ja käyttäytyä. U jakso hienosti ehkä sellaiset 20 minuuttia. Saavutus sekin. Loppubileet meni vähän ohi sekä multa ja mr S:ltä, kun vuorotellen juostiin U:n perässä. Onneksi bileet oli kappelilla, jossa on lastenhuone ja leluja. Siellä U viihty jonkin aikaa aina kerrallaan.

On se siirappista tollainen nuori rakkaus. Sitä niin huomaa itsestään sellaisen ehkä vähän liian kyynisen puolen, kun toiset on niin nuoria ja rakastuneita. Tuhahtelee "vanhana" tätinä vieressä, että korkealtapa tippuvat ja toivottavasti kestävät kolahdukset...

Mr S:lle tokaisin tossa eilen illalla, että ihmettelen suuresti väittämää, että ensimmäinen vuosi vauvan kanssa on vaikein parisuhteelle. Kyllä meillä U:n yksivuotissynttäreiden jälkeen on mennyt välillä suorastaan päin helvettiä. Pitää vaan luottaa siihen, että tämä(kin) on vaan ohimenevää. Jutella, jutella ja jutella.

Ajatus harhailee. Kaikki sekaisin päässä. Tuntuu, että dementia (vauva -sellainen?) iskee päälle. En muista sovittuja, sekoilen päivissä. Olen jotenkin sumussa. Kaipa tää tästä.

Hysteriaa

U on ollut aivan järkyttävän kauhea kakara tänään. Onneksi nyt jo nukkuu. Hermo pinnassa mulla ja mr S:llä, kun yksi on vaan kirkunut, huutanut, kiukunnut ja kaikki on ollut huonosti. Vaikuttaa noin niinkuin yleiseen mielialaan moinen.

To-pe olin duuniporukan kanssa Vanajanlinnassa. Ihan hauska reissu, mutta väsymys painaa vieläkin. Ei tule vanhuus yksin. Torstai-perjantai -välisen yön valvomisen seurauksia vielä sunnuntainakin. Apua.

Mitäs muuta? Eipä kummempia kai, arjen kun taas saa rullaamaan niin hyvä juttu. Paitsi että mr S oli päättänyt, että käytetään sen henkilöstörahastorahat etelänmatkaan. Eli pitänee alkaa suunnittelemaan taas lomaa ;) vastahan edellisestä selvittiin. Lupasi kyllä, että mennään johonkin yhteen paikkaan ja vaan löhöillään ja lillutaan altaalla. Paitsi että pitää kuulemma olla joku vesipuisto hotellin yhteydessä, että mr S voi vähän touhuilla. Paikallaan kun ei voi olla.

Kalle ja mr S kävi tänään veneellä ja surffilaudalla leikkimässä. Onneksi kumpikin tuli ehjänä takaisin... Joskus mietin, että kasvaakohan mr S ikinä aikuiseksi. Ei välttämättä. Vaikka jonkinsortin ikäkriisi sillä on kyllä. On ollut viime päivinä melko vaisuna ja autossa eilen kysäisin, että mikä on. Jotenkin totesi vaan, että on tajunnut tässä, ettei tule enää ikinä olemaan nuori ja se ahdistaa. Onkohan jokin neljänkympin kriisi pukkaamassa päälle?

Kohta alkaa suora BB-lähetys. Pakko ehkä vilkaista, kun vihdoinkin mr S meni katsomaan (johan kaveri sitä on yrittänyt maanitella alusta asti sinne studioon ;)) lähetystä yhden meidän kaverin kanssa. Taisi olla alkoholilla osuutta asiaan silloin, kun tästä asiasta on sovittu. Piti kuitenkin sanansa.

Loman onnistumisesta

mitä tein lomalla? No ainakin lihoin sellaset rontti neljä kiloa. Että hupsista vaan, taitaa olla ruotuunpalaamisen aika. Aikaisemmin kevyesti naureskellut lehtien syysjutuille, niille ainaisille "näin karistat kesäkilot" blaablaalässytyksille. Nyt voisin kenties ottaa osan näistä opeista käyttöön. Ei muuten, mutta kun vaatteet ei enää mahdu päälle. Eikä konttorilla varmaankaan katsota kovin hyvällä, jos sinne pinkaisee joko hellemekossa (kuitenkin syksy nyt) tai reikäverkkareissa ja ylivirttyneissä t-paidoissa. Että sellasta.

Yksi ihan hyvä merkki siitä, että loma oli ihan ok. Piti eilen ihan vakavissaan hetki miettiä, että mitenkäs sinne konttorille ajettiinkaan. Salasana sentään muistui mieleen. Ja muuton jäljiltä oli sellasta fyysistä touhuamista sen verran, ettei ehtinyt ahdistua kaikista hommista ihan kauheesti. Pikkuhiljaa tää taas tästä lähtee.

Mr S, pikkusiskolisko ja U on jossakin päin maailmaa. Pitänee pian soitella perään, että syönkö täällä itsekseni jotakin, vai ovatko tulossa mulle laittamaan ruokaa ;)

Vikoja viedään

Pikkusiskon vika viikonloppu Suomessa, mun vika lomaviikonloppu edessä, vika huvipuistoreissu (luultavasti) tältä kesältä käytynä.

Oltiin tänään Lintsillä (taas). Mr S, pikkusisko ja siskon kaveri kakaransa kera juoksi laitteista toiseen, mä olin U:n vahtina. Sain hattaraa palkinnoksi, ei huono diili ;). Makkaraperunat jäi syömättä, mutta mr S juurikin tuolla kattaa pöytää, jotta saadaan moisista nauttia.

Pieni ressinpoikanen päällä, duuniposteja oon salaa vilkuillut silloin tällöin. (Varsinkin se yks iso tapahtuma, jossa ollaan huomenna mukana, tuotti luultavasti todella paljon lisähommia muille, kun asioissa on ollut kommunikaatiokatkoksia.) Maanantaina uuteen konttoriin ja hirveen huono omatunto siitä, ettei ollut muutossa mukana. Jos nyt kuitenkin osais ottaa rennosti vielä tän vikan lomaviikonlopun. Mr S lupas huomisiin bileisiin (meillä on tuparit!) järkätä tarjoilut. U:llekin saatiin yösija, vaikka hieman näytti jo siltä, että joutuu pitämään vähän hillitymmät bileet.

Asiasta seinään, Nollavaimo antoi pienen haasteen omassa blogissaan tarkkailla tän päivän nauramista. Aamupäivästä vielä oli mielessä tämä haaste, jolloin kikateltiin U:n kanssa ihan urakalla, kun U harjoitteli askeleiden ottoa. Jostain syystä U haluaisi lähteä saman tien juoksemaan ja siitä johtuen dyykkaa sen vastaanottajan syliin ja sekös naurattaa. Eikä tollasen pienen nauruun voi olla yhtymättä. Varmasti tuli naurettua paljon myös tuon aamupäivän jälkeen (varsinkin kun mr S ja pikkusisko puhuivat keskenään täysin samaa kieltä, mutta aidanseipäät ja niin edelleen...) mutta jotenkin unohtui tämä rekisteröiminen.

Hyvä päivä oli tämä, toivottavasti huominenkin on.

Lomakuulumisia

Ensimmäinen yö Huhtiniemen leirintäalueella, viikonloppu Joutsenossa vuokramökillä kera mun perheen (aivan parhautta, että U:ta vahtimassa oli läjä serkkuja, tätejä ja isovanhemmat!), kaksi yötä Nokialla Viinikanmäen leirintäalueella (jossa muuten vihdoin heitin talviturkin) ja nyt Naantalin leirintäalueella. 

Ei välttämättä tule meistä karavaanareita, mutta kaikkea pitää kokeilla! 

U:lla monta uutta mustelmaa (suurin osa niistä päässä...), monta kiveä maisteltuna ja ensimmäisiä juttuja takana. Ekaa kertaa kävi "uimassa", pikkasen dippasin sitä eilen järveen. Oli liika kylmää ja tuli välitöntä palautetta (ja todennäköisesti ikuiset traumat). Tänään otti myös ekat askeleet. Ei oikein ymmärtänyt sitä juttua, mutta pari ihan selkeää askelta kohti mr S :ää otti kuitenkin. Ekaa kertaa maistoi sipsiä (U siis) ja ilme oli muikea. Lisää olisi kuitenkin kovasti halunnut. 

Mulla lonkero kädessä ja pikkunen punotus toispuoleisesti, joten ihan ok loma.