Vikoja viedään

Pikkusiskon vika viikonloppu Suomessa, mun vika lomaviikonloppu edessä, vika huvipuistoreissu (luultavasti) tältä kesältä käytynä.

Oltiin tänään Lintsillä (taas). Mr S, pikkusisko ja siskon kaveri kakaransa kera juoksi laitteista toiseen, mä olin U:n vahtina. Sain hattaraa palkinnoksi, ei huono diili ;). Makkaraperunat jäi syömättä, mutta mr S juurikin tuolla kattaa pöytää, jotta saadaan moisista nauttia.

Pieni ressinpoikanen päällä, duuniposteja oon salaa vilkuillut silloin tällöin. (Varsinkin se yks iso tapahtuma, jossa ollaan huomenna mukana, tuotti luultavasti todella paljon lisähommia muille, kun asioissa on ollut kommunikaatiokatkoksia.) Maanantaina uuteen konttoriin ja hirveen huono omatunto siitä, ettei ollut muutossa mukana. Jos nyt kuitenkin osais ottaa rennosti vielä tän vikan lomaviikonlopun. Mr S lupas huomisiin bileisiin (meillä on tuparit!) järkätä tarjoilut. U:llekin saatiin yösija, vaikka hieman näytti jo siltä, että joutuu pitämään vähän hillitymmät bileet.

Asiasta seinään, Nollavaimo antoi pienen haasteen omassa blogissaan tarkkailla tän päivän nauramista. Aamupäivästä vielä oli mielessä tämä haaste, jolloin kikateltiin U:n kanssa ihan urakalla, kun U harjoitteli askeleiden ottoa. Jostain syystä U haluaisi lähteä saman tien juoksemaan ja siitä johtuen dyykkaa sen vastaanottajan syliin ja sekös naurattaa. Eikä tollasen pienen nauruun voi olla yhtymättä. Varmasti tuli naurettua paljon myös tuon aamupäivän jälkeen (varsinkin kun mr S ja pikkusisko puhuivat keskenään täysin samaa kieltä, mutta aidanseipäät ja niin edelleen...) mutta jotenkin unohtui tämä rekisteröiminen.

Hyvä päivä oli tämä, toivottavasti huominenkin on.

Lomakuulumisia

Ensimmäinen yö Huhtiniemen leirintäalueella, viikonloppu Joutsenossa vuokramökillä kera mun perheen (aivan parhautta, että U:ta vahtimassa oli läjä serkkuja, tätejä ja isovanhemmat!), kaksi yötä Nokialla Viinikanmäen leirintäalueella (jossa muuten vihdoin heitin talviturkin) ja nyt Naantalin leirintäalueella. 

Ei välttämättä tule meistä karavaanareita, mutta kaikkea pitää kokeilla! 

U:lla monta uutta mustelmaa (suurin osa niistä päässä...), monta kiveä maisteltuna ja ensimmäisiä juttuja takana. Ekaa kertaa kävi "uimassa", pikkasen dippasin sitä eilen järveen. Oli liika kylmää ja tuli välitöntä palautetta (ja todennäköisesti ikuiset traumat). Tänään otti myös ekat askeleet. Ei oikein ymmärtänyt sitä juttua, mutta pari ihan selkeää askelta kohti mr S :ää otti kuitenkin. Ekaa kertaa maistoi sipsiä (U siis) ja ilme oli muikea. Lisää olisi kuitenkin kovasti halunnut. 

Mulla lonkero kädessä ja pikkunen punotus toispuoleisesti, joten ihan ok loma. 

PDD

Mr S kävi U:n synttäriaamuna lauantaina kehityskeskustelun U:n kanssa. Kovasti on oppinut vuodessa kaikenlaista, kovat tavoitteet tosin tälle tulevalle vuodelle asetti. Oli hieman huvittavaa kuunnella, että tänä vuonna sitten opetellaan potan käyttöä, itse syömistä, ääniohjautuvuutta sun muuta tärkeää. Että sellainen keskustelu täällä tällä kertaa.

Vuosi hurahti. Jotenkin samalla järjettömällä vauhdilla ja etanamaisella matelulla. Hassua ajankulua. U:lla oli isot bileet (31 ihmistä), vaikka vain lähipiiri oli paikalla. Eikä edes ihan kaikki päässeet. On melkoinen verkosto meillä ihmisiä jeesaamassa ton kakaran kasvatuksessa. Onneksi.

Perjantaina U oli leikkauksessa. Kyynelkanava avattiin toisesta silmästä, kun on syntymästä asti silmä rähminyt. Nyt pitäisi helpottaa. Onneksi kaikki meni hienosti.

Pikkusiskolisko on lomailemassa meidän kanssa, ei oikein ehdi/jaksa/viitsi päivittää tätä blogia tällä hetkellä, kun on kaikenlaista muutakin tässä touhuttavaa.

Eilen oltiin mr S:n kanssa treffeillä. Käytiin Lintsillä, joku hullu mut sai kaikkiin pelottaviin laitteisiinkin menemään.

Mr S ja pikkusisko on salilla, varmaankin tulevat pian kotiin. Mun pitäis siivota asuntovaunu, torstaina lähdetään teiden tukoksi :)

Muistinko mainita?

Mulla alko LOMA! Vaikkei tässä nyt kovin montaa kuukautta vielä ehtinyt töissä ollakaan, on ihan mukava viettää seuraavat kolme viikkoa lomaillen.

Oli mukava lomanaloitus, perjantaina oltiin duuniporukalla syömässä ja juomassa. Kotona olin (vasta) kahden aikoihin. Mr S vallan hämmentyi, oli ilmeisesti olettanut mun olevan paaaljon aiemmin jo peiton alla, unten mailla. Yllätin.

Eilen mr S oli jeesaamassa yhden kaverin isän bileissä, jäi sinne yöksi. Mulla (ja U:lla) oli seuraa, U:n kummi(tus)täti tuli sushin ja shampanjan kera viettämään iltaa. Kateltiin leffaa, juoruiltiin ja nautiskeltiin kuohuvaa. Oli mukavaa tähän aamuun asti. U päätti, että kuudelta on ihan hyvä aika herätä... No, sain nukuttua pikku päikkärit sen kanssa samaan aikaan.

Mr S on jo ihan loppusuoralla terassin kanssa. Ihan mieletön suoritus!

Vois olla huonomminkin

Nyt loppu tää itsesäälin ja masennuksen suossa rämpiminen. Kun kaikki on paremmin kuin hyvin. U on ihana kakara, mr S on maailman paras mies (juuri mulle), Pacokin käyttäytyy välillä ihan kivasti, meillä on kiva koti, loistavia ystäviä ja muutenkin kaikki on hienosti. Tai ainakin paremmin kuin Kallella...
Joka riipas eilen ihan rehellisen jurrin. Puolessatoista tunnissa calvadospullon kun huitaisee, voi siinä kuuden maissa jo olla unten mailla. Sitä vaan pikkasen otti päästä, että se kämppä, joka sille luvattiin, oli aivan pommin jäljiltä.

Eli U:lla on kämppis vielä ainakin hetken.

Huomenna mulla alkaa loma! Hullua, että vaikka palasin töihin toukokuussa, nyt oikeasti jo tuntuu siltä, että jää ihan mielellään lomalle. Osan laitan tän sään piikkiin, olis ihan kiva nauttia auringosta, eikä istua konttorissa kattelemassa merelle. Toivottavasti ens viikolla (ja kaks viikkoa sen jälkeen) olis vielä hyviä säitä :)

VMP jatkuu

ei nyt tunnu nousevan ihminen täältä itsesäälin syvistä syövereistä. Harmittaa, että osaakin olla tällainen pässi. Pitäis vähän ajatella, ennen kuin päästää suustaan yhtään mitään. Mr S yritti lohduttaa, ettei kukaan märehdi mun sanomisia paitsi mä itse. Mutta kyllä sillä vaan saa sellaisen ei niin mairittelevan kuvan loihdittua itsestään, että vähän jopa hävettää. No, yritän päästä tästä yli ja taas muistaa ajatella ennen puhumista.

Mr S kipeenä, oli eilen purjehtimassa (meidän huikeella kumiveneellä). Hiukka myös ottaa päähän, että samantien kun astun ovesta sisään, on U mun vastuulla. Vaikka hieman muuta sovittiin siinä vaiheessa, kun takaisin töihin palasin. Nyt ei vaan sovi valittaa, kun kipeenä tuolla touhuilee meille terdeä. Josta päästäänkin aiheeseen: välillä saa takaisin päin sitä hyvää, mitä yrittää muille antaa. Tuolla taas kolme kaveria jeesaamassa terassin teossa. Ihania ystäviä meillä!

Jaa. U nukkuu, pojat vielä touhuilee terassilla, mulla koneet (tiski- ja pyykki) laulaa jo. Saatan mennä nautiskelemaan tuosta terdestä kylmä juoma kädessä. Jonkunhan se pitää työnjohdostakin vastata ;)

VMP

eli suomeksi v**tu mitä paskaa. Kaksi huonosti nukuttua yötä, yksi kitisevä kakara ja pinna kireellä vähän kaikilla. Resepti spontaaneihin räjähdyksiin ja yleiseen harmitukseen. Siihen lisättynä helle, josta mr S ei tykkää yhtään ja josta mä en pystynyt nauttimaan, koska U.

Kävin ostamassa U:lle sellaisen pienen kahluualtaan. Kai se siinä kaikki kaks minuuttia istuskeli, ennen kuin tajusi, että siitähän pääsee pois. Ja pylly vilkkuen konttaamaan pitkin terdeä, mr S:n ja mr S:ää auttamaan tulleen pomon jalkoihin.

Terde ihan hyvällä mallilla, kai se siitä valmistuu. Saa nähdä miten paljon vielä pinnaa koetellaan tässä ennen sen valmistumista...