kipeyttä

eilen aamulla heräsin siihen, että oksettaa. Ja vatsa sekaisin. Sitä ihanuutta riitti sitten ihan koko päiväksi (onneksi en sentään yrjönnyt). Mr S ei sitten juurikaan miettinyt, että ei ole ehkä maailman ihaninta itekseen täällä olla vastuussa U:sta, kun itsensä saa juuri raahattua vessaan viidentoista minuutin välein. Oli lähdössä töiden jälkeen kahvakuulailemaan (vielä soitti, että myöhästyi siitä ekasta tunnista, joka olis alkanut 15 vaille 5. Että jos menis siihen myöhäsempään). Mikäpä siinä enää kieltelemään, johan se olis U:n nukkuaika ollut ohi siinä vaiheessa, kun mr S olis ollut kotona. Että kyllä sitä sisulla ja silleen... Tajus ilmeisesti, että ei nyt ihan hyvä heilu, jos ei pian tule kotiin. Ihan tuli jo ennen seitsemää töistä kotio. Jäihän siinä pari tuntia mulle "vapaa-aikaa". Joka kylläkin kului suurimmaksi osaksi U:n kanssa touhutessa, kun mr S kalisutteli tota yhtä pulmalelupeliä. Eikä huomioinut U:n kitinöitä. Niin ja U:n kylvetyskin sitten kuitenkin jäi mun tehtäväksi, kun en jaksa isolle ihmiselle monta kertaa sanoa/ohjeistaa. Vähän marttyriudesta kertomaa... Mutta jos kakara jo lähes huutoitkee, on se merkki siitä, ettei voi vaan välillä vähän sille jutella mukavia ja jatkaa omia touhujaan (sitä prkleen pulmapeliä + telkkarin aivotonta tuijottamista).

Siinäpä tän päivän avautumiset. Vatsa vielä heikossa hapessa, samoin minä. Kun ei oikein ole tehnyt mieli syödä mitään yli vuorokauteen.

runosuoni ja silleen

kolme kirjotusta yhdessä päivässä... mulla on tylsää.

Meillä on mr S:n kanssa sellainen kirjoittamaton ja sanomaton sääntö, että se hoitaa ohjelmapuolen noin niinkuin 364 päivää vuodessa ja mä hoidan sitten sen yhden päivän, meidän hääpäiväohjelmiston. Ens maanantaina kyseinen päivä olis taas käsillä ja mä hoidin homman kotiin. Queen-musikaali ohjelmanumerona (mr S jonkinverran diggaa Queenin musaa) ja Gaijin ruokapolitiikkana ennen tätä (toivottavasti, kyselin etukäteen, josko keretään syömään maistelumenu ennen siirtymistä Hartwall-areenalle). U:lle hoitopaikka hoidettu (tarkoitus oli kysyä sitä yhtä siskoa, mutta kun kiukutteli, niin pitäköön tunkkinsa ja mr S:n veljenvaimo saa nauttia U:n loistavasta seurasta) ja suunnitelma noin niinkuin muutenkin toivottavasti hyvä.

Ihan pieni välihuomautus tähän, U on todella sympatiakykyinen yksilö. Siskon sanomiset/tekstaamiset sai mut vähän pahalle mielelle, ihan itkuun saakka. U:han siitä sitten otti kipinää omaan väsykiukkuunsa ja loppuviimein itkukarjuttiin kilpaa täällä... Onneksi siitä päästiin yli.

Mittaustuloksia voisi taas laittaa, koska se neuvola:
U:n pituus: 68,8 cm
paino: 8,125 kg
ja edelleen isän isopäisyydestä huolimatta U:n päänympärys on hienosti nollakäyrillä.

Olisin veikannut, että on jo painavampi, mutta ei sitten. Ja vaatteet on jo pitkään olleet kokoa 74 cm.

vuoristorataa

jos mr S onkin ihana, niin vastapainoksi sitten jonkun muun nähtävästi tarvitsee olla ihan kamala. Sanotaan vaikka näin, että sisarusrakkaus ei tällä hetkellä kukoista ihan joka suuntaan...

magical moments

välillä niitäkin on tässä arjenharmaassa liitossa. Eilen illalla katsottiin U:n mentyä jo nukkumaan elokuva. Ihan ok filmi, mutta se, mitä tapahtui lopputekstien aikana, sai mut taas muistamaan, miksi rakastankaan tota miekkosta yli kaiken. (Mikä lausehirviö tuo edellinen onkaan. En jaksa korjata.) Lopputekstien kanssa soi jokin mukava, hidas biisi. Touhuttiin tavaroita paikoilleen ja likaisia astioita tarjottimille. Pyysin mr S:ltä halia. Sain sen ja niin paljon enemmän. Mr S, joka ei tanssi, ei koskaan, otti mut lähelleen. Tanssitti mua koko biisin ajan, vieden mun oikean käden sydämensä päälle. Kyyneleitähän siinä piti vierittää, ihan vaan puhtaasta onnesta. Välillä tässä arjessa unohtaa, miten hyvä meillä onkaan keskenään. Myöhemmin sängyssä mr S muisti kertoa, että välillä rakastaa vähemmän, välillä enemmän. Ja eilen illalla rakasti eniten.

Yök, olipa siirappisen kuuloista. Mutta niin ihanaa. Oon ihan in lööv.

Jahas, takaisin arkeen. U vaatii aamupalaa. Ja mun pitää laittaa itteni ihmisen näköiseksi, ollaan menossa neuvolaan. Johonkin hiton ryhmäneuvolahässäkkään, ei yhtään kiinnostaisi.

vanha, ruma akka

eilen vielä meikatessani ja vaatteita päälle mallatessani kuvittelin olevani hyvännäköinen, suht sopusuhtainen ja muutenkin ihmisennäköinen nainen. Ylläpidin tätä harhaa noin viitisentoista minuuttia vieraiden saapumisen jälkeen. Iski masennus. Prkleen paljettitoppi (ihan tätitanttavaate), meikit ihan mitä sattuu (toinen silmä näytti pienemmältä kuin toinen), läskipossu olo (musta hoikistaa joo, muttei se ihmeisiin pysty sekään). Että sellanen bilehirmu mä olin sitten eilen. Masensi. Kun luuli olevansa ihan oikeasti ihan jees ja tajusi, että on porukan vanhin, läskein ja tylsin ihminen. Äh, ei ollut muutenkaan niin kovin onnistuneet bileet. Kukaan ei edes paljuillut. Suurin osa oli jo puolenyön aikaan varmaan kotona. Tylsiä ihmisiä.

U oli ollut hienosti hoidossa. Sisko ihmetteli, miten voi olla tollanen vauva. Nukkuu yönsä, herää hyväntuulisena ja muutenkin on suht helppo. Omansa ovat olleet hieman toista maata... Ihmisiä niistäkin on kasvanut ;)

Nyt U:n kylvetys ja pöllöttelemään. Vaatii veronsa kuitenkin tuollainen rilluttelu, vaikkei sitä päässyt oikein kunnolla rälläämäänkään.

minä itse

U meni yökylään serkuilleen. Eka kerta. Ekaa kertaa myös tänään tajusi, miten selältäänmakuulta käännytään vatsalleen. Toiseen suuntaan tää hommahan on jo toiminut aiemmin.

Nyt on jännä olo. Pikkasen pitää jännittää, että miten sillä menee hoidossa. Vaikka tiedän, että hienostihan se menee. Serkuistaan on seuraa ja saa taukoamatonta huomiota kaikilta koko ajan. Nauttii pieni siellä olostaan.

Tänään olen MINÄ. Laitan luukuttomat rintsikat päälle, meikkaan rauhassa, valvon niin pitkään kun jaksan, juon monta lasillista viiniä ja irrotan. Vaikka en uskonut kyllä, että ottaa näin koville se irrottaminen. Hyvää kyllä tekee. Ja huomenaamulla en aio nousta ekana tekemään aamupalaa, joku muu saa huolehtia.

tuoliasiaa

mr S löysi täydellisen ihanan syöttötuolin U:lle. Mutta mutta jotenkin silti päädyttiin eilen illalla Sellon vauvahelvettiin ostamaan se iänikuinen klipklaptriptrap, joka kaikilla pitää olla. Mr S sen sitten iltapuhteikseen kokosihe. Ei ollut ihan sen parinsadan arvoinen moinen lautakasa. Klappia oli enemmän kuin laki sallii. Nyt on mr S palauttamassa kyseistä syöttötuolia kyseiseen liikkeeseen. Jotenkin kovasti houkuttaa tuo linkin takaa löytyvä tuoli...

Oltiin tänään U:n kanssa evakossa, kun mr S teki töitä kotoota käsin parin duunikaverinsa kanssa. Käytiin moikkaamassa yhtä kaveria, jolla oli saikkupäivä. Sieltä vielä siirryttiin mummin ja papan lihapatojen ääreen. U oli niin intopinkeenä (vai olikohan se mummi), ettei malttanut nukkua lainkaan päikkäreitä. On ollut oikein herttainen koko päivän tän seurauksena. Joten kun mr S ilmoitti, että hän lähtee nyt salille, olisiko ruoka valmiina n. 18.10, oli mun vastaus hivenen hapan... No, tein ruoan kuitenkin. Hyvä ruoka olikin =)