aatonaatonaatto

tänään tuli lähes kaikki lahjat hankittua (helppoa, kun perheen kesken taas arvottiin, että kuka ostaa kellekin). Saatiin myös ruokapöytä vihdoin viimein. Kyllä sitä etsittiinkin. No, nyt kelpaa perheen tulla joulunviettoon, mahdutaan toivottavasti kaikki tuon saman pöydän ääreen.

Mulla kutittelee kurkkua, nokka vähän vuotaa eikä muutenkaan ihan voittajaolo ole tällä hetkellä. Yksi hyvä puoli kurkkukivussa tosin on, saa melkein puhtaalla omallatunnolla syödä jäätelöä! Sitä tuli tossa vedeltyä jonkin verran (suklaa- ja kinuskikastikkeen kera) punaviinin kaverina. Lakkailin kynnetkin, nyt pitää odotella, että ne kuivaa ennen kun pääsee nukkumaan.

Mr S rakenteli autotalliin kevyet 9 metriä pöytätilaa, että voidaan valmistella aaton ruoat sinne, ei ihan jääkaappiin mahtuis 15 ruokalajin illallinen 13 henkilölle... Koottiin myös jakkarat, että on kaikille istumapaikka. Ei mikään mukavin istuin, mutta istuin kuitenkin.

Niin, pikkusisko tuli eilen! Iskäpapan synttärilahjaksi =). Laukkunsa vaan taas jäivät jonnekin seikkailemaan, toivottavasti saapuvat ehjinä perille. U tykkäsi kyllä ameriikantädistä, ehkä sen takia huusi niin lohduttomasti tänään nukkumaanmennessä, kun ei täti ollut nukuttamassa ;)

mummo

Oon tullu vanhaksi. Siskot tuli eilen käväsemään, siinä välissä mä kipasin siellä lekurissa. Olivat sitten täällä viisaina tienneet, että mitä plaatua mun epämääräinen luomi on. Nauraa räkättivät aivan hervottomasti, kun kuulivat, että juuri sitä laatuahan se oli. Mummoluomi aka rasvaluomi. No, nyt se on poissa ja siskoilla hyvä mieli, kun pikkusisko on tällanen mummo. Lekuri totesi, että olen kyllä harvinaisen nuori saamaan kyseisiä luomia. Toivottavasti nyt ei kauheen paljon moista lajia ole tulossa lisää. Poisto oli onneksi helppo ja nopea, olisi kuulemma voinut tipahtaa ihan itekseenkin.

Mr S kiukutteli eilen illalla. Inhottavaa mennä "riidoissa" nukkumaan. Mutta pakko oli nukkua, väsy on aivan valtaisa. U heräsi ihanat kolme kertaa yön aikana. Nyt luulen, että jos pari yötä vielä jatkuu tällainen mun herättely, niin tota pikkumasua aletaan täyttää muullakin kuin maidolla.

Tänään pitäisi mennä ostoksille. Mr S kirjoitti vihdoin joulupukille... Tosin kaikki niistä tavaroista oli yli 50€ arvosia, että en sitten tiedä. Jaa. Kai se pitää yrittää kiskoa itsensä tästä koomasta ja alkaa touhuamaan.

4 kk

U eilen saavutti tuon maagisen rajapyykin, jonka jälkeen saisi alkaa syöttämään perunaa, porkkanaa, bataattia sun muuta mössöä. Tissillä nyt edelleen jatketaan, saa nähdä kuinka kauan. Eiköhän sitä kohta vois alkaa opettaa pientä makujen ihmeelliseen maailmaan.

Tänään käytiin neuvolassa. U painaa 7,1 kg ja pituutta on 65 cm. Kaikki hienosti, käyrät tasoittuneet ja motoriikka toimii.

Nyt tää jatkais jouluostoslistan tekoa. Mr S lupas myös kirjoittaa joulupukille, se helpottais mun elämää kummasti.

surisisiko mr S?

Eilen illalla iski jostain ihmeen syystä kuolemanpelko. Tietenkin osansa voi olla sillä, että uskaltauduin vihdoin kysäsemään mr S:ltä, että kannattaisiko tota mun selässä olevaa outoa luomea käydä näyttämässä lekurissa. Kun vastaus oli, että varmaankin kannattaa, looginen jatkumo tälle asialle oli järjestellä jo omia hautajaisiaan ja U:n ja mr S:n elämää ilman mua. No ihan sille tasolle ei päästy, mutta kyllä mr S surisisi. Ja U:sta kasvaisi ihan kelpo kansalainen kaikkien niiden yh-mammojen hellässä huomassa, jotka mr S valjastaisi hoitamaan talouttaan...

Huomenna illasta käyn näyttämässä luomea (luonta?) ihotautilääkärillä. Ihanan äveriäästi varasin yksityiseltä ajan, kun terveyskeskuksessa olisi aikoja saanut jonnekin tammikuun loppuun. Kun tää asia pitää saada hoidettua NYT! Ei sen väliksi, että luomi on ollut selässä jo jonkin aikaa, mutta kun nyt se alkoi häiriköimään.

Mitäs mitäs... viikonloppu vilahti vauhdilla, viikon päästä on jo jouluaatto! Mulla ei ole lahjan lahjaa ostettuna tai edes mietittynä mr S:lle. Asiaa hieman vaikeuttaa se fakta, että sovittiin lahjojen hinnaksi 50 €. Kun ei oo tunnetusti mikään kaikista helpoin tyyppi toi mr S lahjojen suhteen.

Eilen käytiin kummitytöllä, joka on nykyään U:n kummitustäti äitinsä kanssa =). U on kyllä niin hurmaava yksilö, että siinä sellanen esiteinityttökin oli ihan myyty. La kummipoika tuli vanhempiensa kera yökylään, syötiin, juotiin ja paljuiltiin. Mä uskaltauduin vihdoin paljuun, vaikka ulkona on kylmä. Oli aika veikeetä istua lämpimässä paljussa (hattu päässä), kun höyry vaan nous ja pikkasen tais lumihiutaleitakin putoilla. Jouluaattona uusiks! Tuli muuten mr S:n kanssa pieni mietintäpähkinä, että mitenkäs jouluaaton saunavuorot järjestetään, mutta päädyttiin naisten ja miesten vuoroon erikseen. Vaikka mulle ei ole ongelma käydä sekasaunassa (eikä mr S:lle), niin voipi olla, että osa siskoista ja muusta perheestä voisi olla eri mieltä ;)

myötätuntoitku

kävin siis U:n kanssa tänään duunissa. Siellä oli myös käymässä yks duunikaveri viisiviikkoisen poikansa kanssa (voi että, kun se oli pieni ja söpö ja ihana). Mutta siis tällä viisiviikkoisella oli vähän kärtty päällä välistä. U oli ihan iloisena ja jutteli ja naureskeli, mutta kun kaveri alkoi huutamisen lähistöllä, meni U:lla alahuuli pitkäksi ja naama punaseksi alta aikayksikön. Ei rauhottunut ennen kun otti sen syliin (ja kaveri vähän hiljeni). Aika söpönen yksilö toi meidän kakara kyllä. Me tullaan niin olemaan pulassa sen alahuulen kanssa...

hajoillako vaiko eikö?

eilen illalla iski ahdistus. Tuntuu siltä, että yritän liikaa kaikkea. Liikaa olla hyvä äiti, vaimo, kotiapulainen, tytär, sisko... Välillä vaan tuntuu siltä, että jossain vaiheessa romahdan. Pelottava ajatus, mutta siltä tuntui illalla kun uni ei suvainnut saapua. Pelkään, että meen johonkin psykoosiin jossain vaiheessa. Vaikkei sellaiselle pelolle ole mitään aihetta. Mr S sanoi, että oon vähän liian hyvä äiti välillä, ettei hän ehdi olemaan ollenkaan isi, kun jo hyppään vastaamaan U:n tarpeisiin. Sekin siis on päin persettä. Pitää antaa myös mr S:lle tilaa ja mahdollisuuksia hoitaa U:ta. Mutta kun se tuntuu olevan kuuromykkäsokea suurimman osan siitä ajasta, kun se kotosalla viihtyy.

Nyt aamulla kuitenkin jo hieman helpottaa, ehkä pikkasen voin höllätä naruja ja nautiskella tästä lyhyestä ajasta, jonka saan viettää U:n kanssa kotosalla. Vaikka siinä sivussahan tää kodinhoito menee, ja helpompi mun on hengittää, kun ei ole paskasta ja sotkusta.

U sai muuten ekan kirjeensä. Joulupukki kirjoitti U:lle (anopin ja appiukon avustuksella:)) ihan hauska juttu=)

Toivottavasti saan auton tuolta lumikasojen alta pois, taas on sadellut meinaa ihan reippaasti. Tarkoitus on kohtsiltään lähteä moikkaamaan duunikavereita ja sen jälkeen pientä joulushopautusta, jos jaksaa.

yökyöpelinä

selkis tän yleisen ärsytyksen ja eniten vituttaa kaikki -olotilan syy. Menkathan ne sieltä saapui. Olis saanut kyllä olla hieman pidempään poissa, mutta ei nyt kai saanut valita. Positiivista puolta jos asiasta hakee, niin eipä oo yhtään niin kivuliasta kuin ennen raskautta. Tosin mieliala ja muutenkin tää yleinen olotila (päässä) on aivan jumalattoman paljon huonompi kuin aiemmin. Tai sitten aika on kullannut jo muistot.

Kummipoika oli yökylässä lauantaista sunnuntaihin. Oikein alkoi hengästyttää välillä, kun katsoi sen touhotusta. Onneksi U pysyy vielä tukevasti paikoillaan. Kerkeää hieman keräillä voimia tohon järjettömään kohellusvaiheeseen. Oli kyllä ihan mukavaa, mr S:n kanssa touhusivat kaikennäköstä, kävivät pulkalla driftaamassa, leipoivat joulutorttuja, tekivät laivan ja olivat laivapoikia. Mä lähinnä katselin vierestä, nukutin päikkäreille ja yöunille, touhusin hieman ruokahuoltoa ja sellasta. Ruokahuollosta puheenollen, nyt on oikein sähköpumppu tän meijerin tarpeisiin. Naapuri oli sellaisen hankkinut, ei tarvinnut sitä enää, joten ostin halvalla pois kuleksimasta. Nyt on pumppailtu ja treenattu U:n kanssa pulloruokintaa. Eka pullollinen eilen meni aivan järjettömällä kiukulla, mutta toka kerta meni ihan sujuvasti. Eli jos vaan jatkaa tätä hommaa (säännöllisesti jaksaa antaa pulloa) niin ehkä jossain vaiheessa kehdataan taas viedä U:ta hoitoon. Ehkä jopa yökyläily onnistuu, nyt kun mulla on pumppu, että saan tyhjennettyä noita meijereitä. Mutta ei ihan vielä tunnu siltä, että yökyläily olisi tarpeellista. Katellaan.

Tuli pelottava ajatus mieleen tossa, kun totesin, etten saa ihan heti unta U:n syötön jäljiltä. Onkohan meidän äidinkin yökukkumiset lähtöisin sieltä vauva-aikojen yösyötöistä? Eihän tää jää päälle, eihän?